Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Rouva Hägg keskeytti hetkeksi kertomuksensa. Näytti siltä kuin hänen ajatuksensa olisivat luistaneet aivan toisaalle. Oletteko nähnyt, kysäisi hän äkkiä, miten isä katselee sitä poikaa? Sillä lapsella ei koskaan ole ollut lapsen kasvoja. Ne olivat ilottomat ja vanhat, jo hänen syntyessään. Isä tietää sen.
»*Sellainenko* se sitten on parahin?» Muuta ei Santra tainnut siihen sanoa. »On ainakin miehenmoinen ja ... se on hyvä talo.» »Onko isäkin ollut tappelija?» kysäisi Santra ivallisesti katsellen isäänsä.
Herra siis tietää, että neiti Palmilla on tapana käydä Norassa? kysäisi luutnantti. Niin, minä olen kuullut... Kenen kanssa minulla on kunnia puhua? Onko siis varma, että hän on matkustanut Noraan? jatkoi herra, jolla oli kultasankaiset silmälasit. On, valehteli luutnantti Ell, vain vaivoin hilliten suuttumustaan.
Minä jäin taloon seuraavaksi päiväksi, ja kun emäntä kysäisi, enkö saattaisi olla pyhäänkin asti, niin minä sanoin, että »minkätähdenpä en saattane.» Kun pyhä tuli, käytin minä emäntää ja Liisaa hevosella kirkossa ja maanantaiaamuna emäntä taas sanoi, että kun sinulla ei ole mitään muutakaan työpaikkaa, niin saathan jäädä tähän katsastelemaan, ilmaantuisiko jotain.
Tulipa vastaan heille matkustavainen, joka asui siinä kaupungissa. He seisahuttivat hänen, puhuttelivat häntä. Ensimäinen häneltä kysäisi: "tiedätkö täällä taloa, jossa kaunis nainen asuu, kaunihin koko kaupungissa? Mitä tiedät hänestä?"
Taikauskoinen Vestinus heräsi äkkiä mietteistään ja kysäisi salaperäisellä äänellä: "Huomasitteko, että he kuollessaan näkivät jotakin? He katselevat ylöspäin ja heittävät henkensä ikäänkuin ilman tuskaa. Olen varma siitä, että he näkivät jotakin."
"En tiedä, mutta kuljeskellaan täällä vuoristossa, niin saamme nähdä; ja totta kai lumikin kohta vähenee ja elukat rupeavat liikkumaan. Kuten sanottu, pistäydytään pohjoisessa päin, niin saamme nähdä, minkä näköistä maailma siellä on. Emmehän liene mitään unohtaneet", kysäisi Pekka ja katseli tarkastellen varastopaikkaa.
Kun siinä sitten yhtä ja toista puhua rupatettiin, vaan kun ei talon myynnistä sivumennenkään mitään puhuttu, kysäisi Taavetti vihdoin: "Isäntä käski minun tulla tänne talon kauppoja hieromaan. Onko siinä mitään alkua koko asiassa?" "Kyllä se on aivan totta!" vastasi isäntä. "Kyllä tämä talo myydään." "Mitä se maksaa?" "Kahdeksan tuhattahan minä olen aikonut siitä äyhkäistä."
»Flickor, fråga hva' låss hon vara», huusi rouva. »Kuka sinä olet?» kysäisi muuan. »Mari.» »Nii vaa mikä sinä lossa olla?» kysyi toinen. Mari ei osannut vastata, nyyhki vain kasvot käsivarsien peitossa. »Mikä se ole?», kysyi muuan tyttö Vimparin Aapolta, joka siinä seisoi kädet taskussa ja naurusuin katsoi vuoroon kutakin. »Se on Ojanniemen Mari.»
Tämä katsoi häneen hieman tutkivasti ja kysäisi sitten: »Eihän herra Mörk vain ole maksanut vuokraansa Krabbelle?» »Olen minä maksanut, rouva, ja hän kuittasi myös.» »Mutta kylläpä...» hän juoksi portaita ylös ja tuli heti taas takaisin setelit kädessään.
Päivän Sana
Muut Etsivät