Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Mitä mamma tarkoittaa? Onko opettajatar nähnyt sitä kuvaa Ytterkarin vanhassa kirkossa, jossa pyhä mies kuuluu soutavan kiven päällä saaresta toiseen? On siellä kyllä semmoinen kuva katolisen uskon ajalta. Miksi mamma sitä kysyy? Muuten vain johtui sekin tässä mieleeni. Jonkun ajan kuluttua kysäisi Söderlingska taas: Mikä on oikein ero katolin uskon ja meidän uskon välillä?
Johanna istui kynnyksellä ja katseli minusta poispäin; mutta kun kuuli minun sanovan sen, käännähti hän nopeasti ja kysäisi melkein iloisesti: Onko sinusta veisuu mieleen? Me jo sanoimme toisiamme sinuksi. Ensin oli hän teititellyt minua ja minä häntä, mutta vähitellen jäi se ihan itsestään pois. On, sanoin minä, sinun äänesi heläjää niin raittiisti ja tekee korvaan niin hyvää.
»Häh?» kysäisi Esa ja kääntyi sinne päin. »Sanon vain, että kyllä se nyt jo hyppelee», uudisti Matti. »Kuule, Matti», sanoi Esa ja läheni suitsiohjakset kädessä tallia. »Ilveiletkö sinä?» Matti kavahti. »Mitä ilveilemistä se sitten on? Minä vain sanon...» »Kyllä sinä ilveilet!» Esa heitti suitset, meni talliin ja otti Mattia rintapäihin.
Toisinaan Esa innostui laulamaan hänkin, ja silloin he kahden kilpaa huusivat, että taivas kajahteli. Toisin vuoroin Esa taas istui synkkänä ajatuksiinsa vaipuneena eikä näyttänyt ensinkään kuuntelevan kumppaninsa kulotusta. »Mutta, mihinkä me ajamme?» kysäisi Lomppi vihdoin, kun jo olivat ajelleet tunnin, toista. Hiisi olkoon, tässä jo alkaa tulla vilu.»
Seuraavana aamuna istuessaan poikansa kera vastatusten aamiaisella kysäisi hän hyväntahtoisen valittavalla äänellään: »No, Felix, oletko nukkunut tuhmat tuumat päästäsi pois?» Felix suuttui... »Sanoin sinulle jo, isä, siitä » »En ymmärrä mitään! Aivan oikein, poikaseni.
Viija katsahti omaan mekkoonsa. Se oli mustasta ja valkeasta tasakkainen, eikä yhtään reikää, ainoastaan yksi repeämä helmassa, mutta senkin oli täti ommellut kiinni. Lasten kakut olivat kohta lopussa. Sivu mennessään kysäisi heiltä Reeta että "piisasiko ne"? Selvää vastausta ei tullut, ainoastaan sellaisia ruumiinliikunnoita, joista voi ymmärtää että "kyllä" ja myöskin: "jos olisi vähän lisää".
Mutta oven takana ei seisonut ketään, ja hän istahti taas alakuloisena Veran vuoteen laidalle. Sanoi kai äitimme kumminkin joskus, että hänen täytyisi matkustaa pois terveytensä tähden? kysäisi hän. Sitä hän ei milloinkaan sanonut. Miksi hän olisi sanonut semmoista, jota ei koskaan aikonut tehdä?
"Tässä kirjeessä käskee päällikkö minun päivän valetessa, lähtemään sotajoukon kanssa rantalinnaan" "Mutta kilpa-ajomme?" kysäisi metsäherra. "Koska minun täytyy lähteä linnaan, niin en voi kilvotella teidän kanssanne; se asia on selvä". "Ei muulla tavalla suinkaan, jos ette anna toisen ratsastaa teidän sijassanne", muistutti ystävämme. "Kukapa siihen rupeaisi; kentiesi te, herra kapteini?"
Minua hävettää, mutta nyt on filosofi ihan musertumaisillaan sen alle. Iloko, herra tohtori? kysäisi Fredrika kummastellen. Muistattehan, virkoin minä, muistattehan vielä sitä hetkeä, jolloin me Saussoucin puutarhassa ensi kertaa tunnustimme, kuinka rakkaita toisillemme olimme? Siitä on nyt yhdeksän vuotta. O Fredrika!
Mutta tuolla toisellakin väitteellä on perustuksensa, sen tiedän, sillä minä olen joutunut tekemisiin sen kanssa. Te, kysäisi Eilert Olsen. Toinin katse kääntyi taas häneen tuskasta terävänä ja sanat puhkesivat esiin kuin vuosikausien ahdistus niissä olisi purkautunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät