Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kylässä ei näkynyt ainoatakaan asujanta jälellä, kaikki olivat paenneet. Haukattuamme vähän leipää päivälliseksi ja hiukan aikaa levähdettyämme, jatkoimme taas matkaamme eteenpäin, kunnes ehtoopäivällä saavuimme Radomitzan kylään. Kylä oli eräällä mäenvieremällä, joki juoksee sen editse kapeanläntäisen laakson pohjalla.
Talonpojat jotka tekivät työtä pelloilla maantien vieressä, sanoivat: "No, mitä kuuluu, opettaja? joko alkaa kylä tuttavalta tuntua?" Opettaja vastasi lyhyesti mutta ystävällisesti; tämä heidän kainostelematon käytöksensä oudostutti ja melkein loukkasi häntä.
Oh, monta viikkoa sitten, ja kuinka hän huusi! Klettermaier'in ja Rozzi'n täytyi häntä tukea ett'ei hän lankeisi. Koko kylä seisoi ympärillä ja katseli kuinka hän ajettiin pois. Wappu oli liikahtamatta kuunnellut tätä, hänen ruskeat kasvonsa olivat kalman kalpeat ja rintansa aaltoeli raivokkaasti.
Odota vaan, Luckard odota, minä tulen! puhui hän itsekseen hengistyneenä, niinkuin rauhoittaaksensa itseään. Viimeinkin ilmautui Heiligkreuz'in kirkontorni hänen edessään ja sieltä meni pyörryttävän korkealla Achen yli kapea porras yksinäiselle kylälle syvyyden toisella puolella. Se oli pieni kylä Winterstall, josta Luckard oli kotosin.
Sen tehtyään pukihe hän puhtaisin ja veisasi ja luki sitten koko päivän, aivan niinkuin ennenkin. Mutta samana iltana tästä hänen matkastaan koko kylä nauroi ja sai hän elinkautiseksi nimekseen siitä nuoren kansan kesken "myllymiehen" nimen.
Emäntä ei tänä päivänä tulekaan puetuksi, sanoivat palvelijat siellä ulkona, kun ei Wappu koskaan tullut. Talonpojat menivät jo "Hirvelle". Jokainen, jolla oli jalat ja sunnuntainuttu, lähti liikkeelle, sillä koko kylä odotti uuteliaisuudella tuota suurta tapausta, jolloin ylimystalon emäntä menisi tanssiin Hagenbacher'in kanssa.
Parin vuoden päästä oli hänellä oma talo ja nyt on hänellä viisi hevosta, kymmenkunta lehmää sekä kaikki mitä hän maanviljelykseensä tarvitsee. Olimme kutsutut teetä juomaan hänen luokseen, kun olimme matkalla toisissa kylissä. Hän asuu nimittäin toisessa kylässä, Matinsaimikassa, joka on 22 virstan päässä rukoushuoneesta. Kolmas kylä Arikova taas on 30 virstan päässä.
Ne monet tulevaiset ja meneväiset muuttivat kammarin kuin vahtihuoneeksi ja Anna, tottumaton muuhun kuin puhtauteen ja vienouteen, siirsi nyt niin liki puoleensa kuin mahdollinen oli pallin, jotta ei joku etsiväisistä olisi saanut siitä niin rahtuakaan osaa. Että koko kylä oli revitty ja epäjärjestyksessä, sen olemme jo ennen maininneet.
"Kenraali on varmaankin käskenyt sytyttää kylä tuleen, suojellakseen paluumatkaansa". "Mutta, hyvä Jumala", huusi lääkäri, "kuka korjaa haavoitetut?" "Katsokaamme perään", sanoi Nefnef ja aukasi oven. Punainen valkean loisto välähti samassa pirtin sisään ja useampia huoneita nähtiin ilmiliekissä. "Istu alallasi, talonpoika!" jatkoi Nefnef, silmäillessään levotonta Paavoa.
Vuosia on jo kulunut siitä. Vaan Dossenbachin kylä on nytkin vielä olemassa ja siihen vielä Dinkelbergikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät