United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
He olivat iskeneet tähän kylään, ikäänkuin korppikotkat kuolleen lampaan ruumiisen. Tämä kylä oli hyvin pieni ja alhainen: sitä olisi kyllä sopinut jättää rauhaan. Sen asukkaat eivät ottaneet osaa sotaan enemmän kuin syntymätöin sikiö; mutta tämä kylä sattui olemaan voittajan tiellä, ja hänen rautaiset kantapäänsä musersivat sitä ohitse mennessään.
Ja jos hän valitsisi jälkimmäisen keinon, niin olisi myös kovin epätietoista, voisiko hän autioilla, tuntemattomilla erämailla saada elatusta ja kätköpaikan. Kylä oli hänen takanaan; mutta mille suunnalle hänen nyt oli kääntyminen hyvään turvaan päästäksensä, siitä ei hän tietänyt mitään päättää.
Ja kenen töitä sinä teet, jos sinä perkeleeltä hänen kaupunkinsa hävität? Perkeleenkö vai jumalan? Jumalan töitä sinä silloin teet. Anna siis kaupungin kunniansa palmuissa kukoistaa. Niin käskee saatana. Ja tyhmä sinä olet vielä sittenkin, sillä Onkos tämä se kaikista isoin kylä? kysyi hän haaksimiehiltä.
Mutta pilven repeämästä paistoi silloin kirkas päivän säde alas laaksoon, ja Veneh'ojan suuri kylä lukemattomine taloinensa, aittoinensa, kaivonvinttinensä, latoinensa, riihinensä, teinensä, kujinensa, kultaisine elopeltoinensa levisi vaarin sammuvan silmän eteen, kylä vielä suurempi ja vielä komeampi, kuin se muinainen kylä, josta veneh'ojalaiset, sen sata ja kahdeksan ajastaikaa eläneen Heikin kuoltua, olivat tähän silloiseen korpeen muuttaneet.
Badenin maakunnan lounaisessa osassa on, ei kaukana ahtaasta Wehra-lakson suusta, pieni kylä Dossenbach. Vähäinen taloryhmä ei tarjoa mitään miellyttävätä, paremmin se herättää surullisen tunteen; vaan sitä runollisempi on näköala ylt'ympäri tämän seudun.
Tuo suuri makasiini oli juuri heitä varten, ja vahdille olivat he suorittaneet pikaisen laskun, mutta sitten oli koko kylä joutunut jaloilleen ja siitä oli noussut niin kiivas melu. Asiaa näin selitettyään riensivät he pois. Maria hengitti helpommin ja katseli ympärilleen. Hän huomasi suuren kasan hevosloimia sekä heiniä ja olkia.
Kylä kyllinki sanovi, Miero mieltä jatkoavi, Ihmiset imehtelevi, Ajan kaiken kalkuttavi, Sonnassa minun elävän, Kakaroissa kasvavani. Vaan mitä kylä kyselet, Kuta miero kuikuttelet, Näistä pienistä pihoista, Kapehista karjateistä? Suokohon sula Jumala,
Mutta voi, miten kurja ja likainen tämä kylä oli! Olimme kyllä tähänkin asti saaneet kärsiä ruo'an puutetta ja maata huonoilla vuoteilla, mutta mitään senkaltaista, joka nyt oli kestettävänämme, emme vielä olleet kokeneet. Huone, jonka saaminen oli tiukassa, oli kurjin savihökkeli, mitä ajatella saattaa, ja sen eteen kokoontui iltasella joukko hevosia, lehmiä, aaseja, koiria ja kissoja.
Hyväksi onneksi oli kuitenkin mainittu kylä rikas viinistä ja viinasta, joidenka virvoittavalla nesteellä oli mainion tehokas virkistysvoima meidän väsyneisin ja vilustuneisin jäseniimme.
Tytärsaaressa, Lavansaarissa, Seitskaarrossa ja Suursaaressa minä myöskin olen kuullut olevan runsaasti lauluja. Varmaankin niitä on myöskin Valkijärvelläkin, joka varsinkin sentähden on merkillinen paikka, kuin siellä on kylä nimeltä Päivilä ja toinen Ilmala ja vielä Lierilä. Ei etäällä sieltä on Kaukojani ja muita Kauko nimisiä paikkoja.