Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hän matkustaa paljon, oleskelee pitkiä aikoja Helsingissä. Hän ottaa vilkkaasti osaa pääkaupungin soitannolliseen elämään, kuuntelee kaikkia oopperoita, joita hän perusteellisesti kuvailee, käy kaikissa konserteissa.
Turhaan hän selittää, miten välttämätöntä pojan on oppia jotain tekemään. Vaimo kuuntelee hiljaa ja sanoo sitten: En minä siitä mitään ymmärrä. Sen minä vain tiedän, että tahdon Juhon pois koulusta.
Viimein hän näytti saavan vähän lohdutusta; minä lankesin polvilleni hänen kanssansa ja me lausuimme yhdessä ne rukoukset, joita hänen oli käsketty lukea. Kun minä nousin, sanoi hän miettien: "sinä näytit rukoilevan, niinkuin joku taivaassa todella kuuntelisi sinua ja huolisi sinusta." "Niin", minä vastasin; "Jumala kuuntelee ja huolii minusta."
Jaakko Jaakon-Lauri kuuntelee kummastuneena hänen mietteitään. Mutta koska hänen mielestään ijäisyys-ajatukset eivät suinkaan vahingoita ihmistä, joskaan eivät erikoisesti hyödytäkään, on hän milloin hyvänsä valmis mielellään niihin osaa ottamaan. He haastelevat myöskin maallisemmista asioista.
Kello kuuluu ajavan salmen jäälle, jonka toisella puolella on pappila ja kirkko. Se soi yhä, pommittaa ja pimmittää, mutta Jussi kuuntelee sitä yhä rauhallisemmin, siirtyypä vielä solasta pirtin perään paremmin kuullakseen ja nähdäkseen. Musta möhkäle liukuu hiljalleen tietä pitkin. On se niinkuin olisi hevonen ja reki ... mutta saattaahan se paholainen vaikka miksi muuttautua.
Ahrén tulee, kuuntelee ääneti keskustelua. Sinäkö se olet, Emma? Herra Jumala! Aili-neiti! Kuinka olette te täällä? No, älä minusta huoli. Mitä on sinulle tapahtunut? Paljon, paljon! Tule jonakin päivänä meille. Minä tahdon kuulla sinun vaiheesi ja auttaa sinua, jos voin. Emma on nyt minun morsiameni! Vai niin. Onnea! Me tulemme pian teille! Meillä on asiatakin. Asiata!
Suuren, luovan hiljaisuuden mies, sisäisyyden puoleensavetävä edustaja keskellä ulkonaisen vangitsemaa ja sisäisestä elämästä loitonnutta aikaamme. Johannes Müller ei ole filosofi. Ei hän tahdo takoa ajatusjärjestelmää, ei luoda maailmankatsomusta. Hän on herkkä vaarinottaja, hän kuuntelee elämän valtimon lämpöistä sykintää.
Mies on varmasti lukenut, niin kauniisti hän puhuu, ja mamma kuuntelee niinkuin hän olisi Jumalan enkeli.
Olisiko niillä...? Sekä afääreistä; hän haluaisi nykyään leikkauttaa jollakin taiteilijalla, sellaisia halvan työn tarvitsijoitahan on paljon, kuvakirjan korkkimattoon. Hän painattaisi kirjan sellaisilla laatoilla, parilla värillä. Ja Muttinenhan myisi sitten sitä kirjaa kaupassaan. »Se olisi kekseliäs afääri, eikö niin, eh-eh?» Muttinen kuuntelee hetken, väsyy, köllöttelee vaiti.
Niin paljon sentään virkkaa voin ma teille, jos omatunto vain ei vaivaa mua, ma olen valmis joka kohtalohon. Ei outo korvallein tuo ennus enää; siks onnen pyörä pyöriköön kuin tahtoo ja kuokka heilukohon peltomiehen!» Mun Mestarini silloin taapäin kääntyi, mua oikealta katsoi, lausui: »Hyvin se kuuntelee, ken neuvon viisaan huomaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät