United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lait teille, tiedän sen, ne tiede laatii; mut päiviksi jos tähän mun ne vaatii, mä sanon: niinkuin mies ne rikkokaa! Mä tahdon nousta, päästä taudin alta, mun täytyy, vaikka takaa kuoleman! Tuon kuuletteko, jyskeen Juuttahalta? Siell' arpa lankee Suomen armeijan. Jos siell' en vaaraan vapahdusta hanki, niin taittuu tie, niin Adlercreutz on vanki kuin käy sun sitten, väki urhoinen?
Hän tuli, mutta ilman mitään hellyyttä taikka sääliä. Hänen silmänsä hehkuivat, kuin tuli, kun hän seisoi kasvoista kasvoihin Mrs. Steerforth'in kanssa, ja hän purskahti hirveään nauruun. "Onko ylpeytenne nyt", sanoi hän, "tyydytetty, te mieletön nainen? Nyt on hän sovittanut teidät hengellänsä! Kuuletteko? hengellänsä!" Mrs.
Hän pani sateenvarjonsa kiinni, tunkeutui sisään lankussa olevasta reijästä ja seurasi tyttöä joka juoksi hänen edellään repaleisessa saalissaan, avopäin ja ketteränä kuin kissa. "Antakaa minulle kätenne, rouva ... varokaa, tässä on vettä. Se on tuolla. Kuuletteko, kuinka hän valittelee, veliparkani? Kas niin, nyt me olemme perillä." Sitten kävi kaikki salaman nopeudella.
Kuuletteko, he tulevat ylös portaita! Olaf Skaktavl! Teistä riippuu, olenko huomenna lapseton nainen vai Käyköön niin! Vielä on minulla yksi luja koura tallella. Uskallanko tosiaan sen ? Ei, ei, se ei saa tapahtua! Nyt se meni! Kaikki tuolla on hiljaista. Sinä näit sen, Jumala, että minä epäröin! Mutta Olaf Skaktavl oli liian nopeakätinen. Onko se tehty?
Lapset, menkää pian kouluun paikalla kuuletteko. Kaksi hienoa herraa ja ihan humalassa. Voi kun se toinenkin on nuori ja kaunis! Herra varjele niittenkin äitejä. Nyt ne tulivat! Pysy nyt siivolla. Kita kiinni, taikka lyön. Murhaa murhaa Olkaa hiljaa ole hiljaa, muuten isä suuttuu. Päätäni polttaa. Meneppäs nukkumaan Oskarin sänkyyn. Se tarttuu paha tarttuu.
Lujasti suljetut huulet ja leimuavat silmät ilmaisivat rajatonta harmia, mutta sanat hän tukehutti ja jatkoi käskykirjeen lukemista. Lähteä linnasta, mutisi hän. Räjähyttää tykit ja polttaa kaupunki. Kuuletteko Freidenfelt?! He eivät edes suo meille aikaa pelastaaksemme varastot. Jospa auttaisivat meitä edes niin kauan että saisimme aseet ja viljat korjatuiksi.
Prefekti, joka oli puhujalavalle mennessään kulkenut nurkuvan joukon ohi, oli vain katsahtanut häneen. "Qviritit", alkoi prefekti puheensa, "minä pyydän teitä kaikkia rupeamaan legioonalaisiksi. "Nälkä ja häpeä on sanoakin sellaista roomalaisista miehistä petos ovat kovin harventaneet vartijaimme rivejä. "Kuuletteko vasaraniskuja? "Siellä rakennetaan ristiä karkulaisia varten.
Eläs mene, Antti. ANTTI. Täytyyhän mun. MAIJU. Elkää jättäkö meitä, isä, meille tulee niin kovasti ikävä. Kuuletteko, elkää jättäkö! ANTTI. Ehkä hyvät ihmiset auttavat, että saat tuon ruumiin maahan. SILJA. Unta? Pahaa unta taikka hourausta?... Minä kun valvoin niin paljon Villen kanssa.
SYLVI. Minkätähden sinä katsoit minuun sillä tavalla ? VIKTOR. Sylvi vieläkö epäilet? Mitä ? SYLVI. En. Ole vaiti ! VIKTOR. Sylvi suutuitko sinä? SYLVI. En. Sylvi' Minnekä te jäitte? Kahvi jäähtyy. VIKTOR. Sylvi taivaan nimessä sinä olet niin tulipunainen ja kiihtynyt Tuntui niin kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor. Kuuletteko siellä? VIKTOR. Kyllä. Me tulemme tuossa paikassa. Sylvi, joudu !
"Kuuletteko, kapteeni, hän valitsee itse?" muistutti kamarijunkkari. "Kuulen kyllä." "Rauhoitu, lapseni, sinä kyynelilläsi vallan tahrit läninkini. Et tiedä, miten kaunista minulla on Liljalassa." Tyttö nousi silmiään pyyhkiellen. "Paljoa kauniimpaa kuin aavistatkaan." Tyttö peräytyi askeleen. "Sinä saat kauniit vaatteet, ehkäpä silkkiset." Tyttö peräytyi vieläkin askeleen.