Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
»Yksin laulan, yksin soitan Runoja jo ruostuneita, Lauluja lakastuneita,» Näitä lausui laulajamme, Kuuluisa runon kutoja, Virren seppä selvänlainen, Valitellen vaivojansa, Yksinään yrittävänsä: »Ei mua Suomi soitattane, Omat lapset laulattane, Miellytä nykyiset miehet.»
Neito nousi Pohjolasta, Luonnon puhtoisen povelta, Kultakangasten kutoja, Loisti muita loitommaksi Hyvän vanhemman varassa. Sen suloa leivo lauloi, Kannel soi sen kauneutta, Maine sen kajahti kaukomaille. Parvi uusii viime säkeen. Maan somimmat sankarsulhot Nöyristyivät neidon luona, Kaunista kumarsi kaikki. Impi toivoi työn-urosta, Seppoa, joka takoisi Maahan taivahan taloa.
Mitä muuhun opettamiseen ja harjoittamiseen tulee, niin saavat tytöt käydä opetusta hänen luonansa saamassa. Tätä keskustelua ja kangas-puiden tutkimista toimitettiin porstuassa. Sinne hiipi vanha Esterikin, kun kuuli Matleenan äänen. "Se on hyvä että Matleena ottaa opettaakseen tyttöjä kutomaan; minä kun en ole koskaan ollut mikään kutoja, niin en ole voinut heitä opettaa.
Osapoika, onnipoika, Jumala rahakas poika! Rikos riistainen rekesi, Tavarainen aisa taita, Rikki riihen kynnyksehen, Poikki aitan portahille; Täytä riihi riistallasi, Aha aittani elolla; Sill' en mie elä elotta, Asu ilman ammatitta, Ennen teltojen tekijä, Vaskivaippojen vanuja, Kultakangasten kutoja, Hopiaisten huolittaja. Kyil' on kystä aitassa. Tule meille Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi!
Kohta oli tytöillä kokoelma langanpäitä, ja kun isä lupautui niiden mukaan tuomaan kankaan tarpeet, niin loppuipa Aliinalta apulaisten puute. Myöhään iltasilla lapsutti käämirukin poljin, ja milloin varsinainen kutoja poistui kangaspuiden takaa, oli apulainen kohta paikalla. Elkää työntäytykö kutomaan, en minä anna, torui Aliina. Monta väärää rantua olette jo tehneet ja niitä sitten minun purkaa.
En oo narri narratta'a, Höyhenlintu höyhettä'ä, Enkä houkka houkutella, Mielipuoli mielitellä, Heikko helmasta veteä. Onpa tässä neitosessa Paremmanki miehen verta, Killimmänki kinnastaja, Paremmalle paian saaja, Kenstimmälle ketreäjä, Kuulusammalle kutoja; Ei sinulle, tilkatuppi; Tilkatuppi, talkatasku, Kymmenpaikkainen kypäri, Satapaikka saapukkainen.
Enkö minä vai tiedä, sinä likainen mätälankojen kutoja, että jos vaimos olisi sattunut kuulemaan taannoisen kerskauksesi, sinä yhtävähän uskaltaisit ikinä enää astua oman talosi kynnyksen yli, kuin mittaella miekkaa kahdentoistavuotisen poikasen kanssa, joka ensikertaa eläissään on tempaissut teräksen ulos tupesta? Pyhä Johannes auttakoon!
Kraataritädin huoneessa Lyyli istui kangaspuitten laudalla, vaan sukkula lepäsi, sillä kutoja istui syvissä mietteissä, nojaten päätänsä kättänsä vastaan. Vihdoin hän puhkesi puhumaan, sanoen: »Oi äitini! Tänä päivänä Mikki lupasi isällensä sanoa, että hän on päättänyt ottaa minut vaimoksensa, vaan kovin pelkään, ettei ukko siihen päätökseen suostu.
"Yksin laulan, yksin soitan Runoja jo ruostuneita, Lauluja lakastuneita", Näitä lausui laulajamme, Kuuluisa runon kutoja, Virren seppä selvänlainen, Valitellen vaivojansa, Yksinään yrittävänsä. "Ei mua Suomi soitattane, Omat lapset laulattane, Miellytä nykyiset miehet".
Sanoi syövänne salassa Piirakoita kuiskivanne. Tottako puheli? ILLI. Tuoko Valeverkkojen kutoja! KOTRO. Arvasinkin. Kiitos Illi! ILLI. Joko taaskin tappelitte, Suokukot kanervikossa? MUTRU. Naura silmille susia! TUIRO. Kotro, tuo kiron penikka, Hiistä puhuttaessa, Muille ei sanoja soisi, Kuin omille huulillensa. Sinua ylistin tässä, Niin kuristi kurkustani. KOTRO. Taas vasenta kättä päästät.
Päivän Sana
Muut Etsivät