United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräällä ihanalla lehtiniemellä Vankavedessä oli vähäinen talo niin yksinänsä, että olisi sopinut eräkkään lymypaikaksi. Ainoastaan polku, jota myöten vaan käyden taikka ratsastaen saattoi kulkea, meni sinne Kurun kappelista. Mutta niillä leveillä vesillä, jotka levenevät sisä-Suomessa, taisivat tämän vähäisen talon veneet kulkea mihin ikään tahtoivat.
Hän sanoi Amalialle aikomuksensa olevan ennen yötä päästä Muroleen salmen ylitse, järven toiselle puolelle, jossa viholliset eivät olleet niin hajalla. Tyttö seurasi häntä ääneti tiheän, jylhän metsän lävitse. Yön lähetessä olivat he jo ehtineet hyvän matkan Kurun kirkosta salmelle. Amaliaa kauhistutti, kun hän näki täällä olevan kosken ja katseli sen hirmuisia pyörteitä.
Monta Hämeen hankiin haipui, Messukylään kylmään vaipui, monta Kurun metsät vei. Aina eespäin! käsky kaikui. Voittoon, kostoon! korvet raikui taikka kuoloon, taapäin ei! Kunniata kaatuneille! Hetki vannoa on heille kautta kauniin synnyinmaan: Sen jos vapaus vaipuu milloin, nousee Vöyrin kaarti silloin, taasen meitä tarvitaan.
Paavo nousi naisten ja papin kanssa maalle ja muut talonpojat lähtivät taas vesille. "Viekää vaanjunkkarille terveisiä", virkkoi Paavo, "ja sanokaa hänelle, että huomenna aamulla olen Kurun kirkolla. Jos hän nousee maalle muutamien miesten kanssa ja tulee sinne, saamme vieläkin keskustella. Minä viivyn ainoastaan tämän yön vanhempieni ja siskojeni tykönä".
"Kasakit ovat valloittaneet koko tien, tunkeissansa aina Kurun kappelinkirkolle. Ehkä Paavo tietänee jotakin neuvoa?" Jokaisen silmät kääntyivät nuoreen talonpoikaan. Hän mietti hetken aikaa, sitte sanoi hän: "Minä mielestäni pidän paraimpana kohta lähteä vesille. Minä tiedän, että vaanjunkkari Roth ja vältvääpeli Spof ovat muutamien veneiden kanssa Muroleen salmessa.
Eräs toinen ajutantti aukaisi kirjeen ja ilmoitti kenraalille, että sen oli kirjoittanut eräs upsierin rouva miehellensä, majuri Gek'ille Porin rykmentissä, ja että kirje sisälsi ainoastaan tietoja perheellisista seikoista. Tutkittaessaan vastasi talonpoika lyhyesti ja jäykästi: "Nimeni on Paavo Nissinen". "Kotoisin Kurun kappelista". "Vien kirjettä upsieri Gek'ille hänen vaimoltansa".
Enehjelm, jonka perheessä R. oli opettajana, oli luutnanttina ottanut osaa sotaan ja R. kuuli paljon häneltä sen tapahtumista. Kurun kappelissa, Hainarin talossa löytyi eräs entinen lipunkantaja Kaarle Kustaa Polviander, jonka kanssa R. seurusteli metsästysretkillään ja joka osasi runsaasti sotajutelmia kertoella.
Seutu Kurun ympärillä oli hävitetty; kaikki ihmisasunnot olivat sorana ja tuhkana; ainoastansa Jumalan huone, pieni kirkko, seisoi vielä, vaikka ryöstettynä, ja kohotti kullattua ristiään metsän ylitse.
Meillä on vielä vihainen virsta marssittavana, sitten pääsette palasen venekyydillä. No käylään, käylään vain, sanoi Kurun äijä, kun kurruun vietiin. Minusta olette tähän saakka paremmin noudattaneet keuruulaisen esimerkkiä. Hän vastusti ankarasti poliiseja. Hänestä sai alkunsa sana: sinne minä en mene enkä hevostanikaan pane, sanoi keuruulainen kurrua. No ollaan tästä lähtien Kurun miehiä.