Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mutta kun viimein ehti sen luo, jok' ol' laatinut merkin, arvan viskannut kypäriin, tykö loistavan Aiaan, 187 tää käden kurkottaa, ja hän arvan antavi hälle; mielin riemuavin oman merkin siin' uros tunsi, maahan jalkoihinsa hän arvan viskasi virkkain: "Ystävät, arpa on mun, ja se riemuin rintani täyttää, sillä mun voittaa on luja toivoni urhea Hektor.
Siksipä kansa nyt Ilionin hänt' itkevi kaikki; toit surun vanhemmillesi, toit sanomattoman tuskan, Hektor; vaan yli kaikkien mull' on haikea murhe; sillä et kurkottaa mua kohti sa kättäsi voinut, kuiskata mulle et kuollessas, mitä lohtuna oisin kyynelien valuess' öin, päivin muistava aina." Noin hän itkien virkki, ja voihkasi vaimojen parvi.
Ei voinut kurkottaa niin pitkälle, että olisi saanut päätylaudasta kiinni. Vaan hän työntyi takaperin ulos ikkunasta, varpain varauksiin nojasi, ja kun niin oli ulos päässyt, niin kohosi taas ikkunan pielestä pitäen, sai nyt päätylaudasta kiinni ja nousi seisomaan ikkunan laitahirrelle.
Yht'äkkiä kuuluu ulkoa punakintaisen tytön ääni puhelevan Herran kanssa. Tytön ääni sanoo kiihkeästi: »Ei saa voi voi, ei saa!» Herran ääni on hiljaista muminaa. Nyt kuuluu hameiden humina ja tyttö ilmaantuu kiireesti oveen. Varsat hypähtävät makuultaan, toinen kurkottaa päänsä karsinan aitauksen yli, toinen pistää turpansa sen raosta.
Siksi antakaamme syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää pääasiasta kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella omansa pohjalla. Mutta niiden rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin sanomme: seis!
Rakastajatar on sen huomannut ja siksi kyynelöinyt. Mutta olisiko Johannes todellakin uskaltanut kurkottaa niin korkealle? Miksei! ajatteli Muttila edelleen. Rohkea rokan syö. Ja onnenmyyrä se on tuo Tamminen ennenkin ollut. Hänkin oli kuullut rouva Rabbingin avioerosta ja arvasi hänen senvuoksi oleskelevan Köpenhaminassa. Ja Johannes taas saattoi rouva Rabbingin vuoksi täällä oleskella.
Ikkunaan ilmaantuu jotain valkoista, joka vetäytyy äkkiä pois. Paljas käsivarsi kurkottaa tuolilta leningin liivin, ja uudin putoaa eteen. Minulla on vaikea, pitkä, epätietoinen puolen tunnin iankaikkisuus. Jos hän luulee minun asettuneen katsomaan... Vasta sitten rauhoitun minä, kun kuulen ensin hyräilyä ja sitten raikasta laulua. Nousen kävelemään edestakaisin verannalla.
Mutta nurkkapahuus kun oli siinä tiellä! Minä koetin kurkottaa ja kurkottaa nähdäkseni. Isä kiskasi ja jysäytti istumaan niin että koski kipeästi. Mieli poskeni vähän pullistumaan, silmäni hämärtymään, vaan siihen se kuitenkin suli. Pari hernettä vettä solahti silmäkuopista, siinä kaikki.
Mutta se nousi uudelleen. Se tuli kaksinkertaisella voimalla ja vaati vastausta. Johannesta värisytti vastata siihen. Niin korkealle hänellä ei ollut lupa kohota! Oli mielenvikaista niin pitkälle kättään kurkottaa. Eikä hän kuitenkaan voinut olla siihen vastaamatta. Epäilemättä tuo nainen olisi rakastavanakin ihana, sopusointuinen ja täydellinen. Nyt hän kulki kuin marmoripatsas.
Joku niitä sieltä kukkasniityltä poimituttaa ja tänne kannattaa. Ne tulevat sieltä kuin ilakoivan lapsilauman tuomina, jotka odottavat isoisän oven takana, juhlapukuisina, valmiina häntä laululla herättämään hänen syntymäpäivänään, jokainen koettaen kuin toisensa kilvalla kurkottaa niitä minulle. Niitä ojennetaan minulle pitkin päivää kaikkialla, missä vain liikun.
Päivän Sana
Muut Etsivät