Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Tällä hetkellä satoi rakeita sielun äsken puhenneelle kukkaselle. Silmänräpäyksen tunsi hän itsensä niin kipeäksi, ett'ei voinut liikahtaa. Raskaita kyyneleitä tunkeutui ummistuneista silmistä, ikäänkuin neste oksasta, joka on katkaistu, muuten kaikki hänessä oli kuollutta ja mykkää.
"Mutta jos Taavi on syössyt Joosepin kalliolta alas, mitäs hänen tarvitsi tänne vielä vaivata itseänsä kuollutta katsomaan?" arveli syrjässä toinen lautamies nimismiehelle. "Hm!" Taavilta kuulusteltiin miten ruumis oli maannut.
Me kaksi tiedämme hänen kuolleen säikäyksestä ja tiedämme myöskin, mitä hän säikähti, mutta kuinka voisimme saattaa kaksitoista tunteetonta jurymiestä siitä vakuutetuiksi? Mikä osoitti, että koira oli siinä jutussa osallisena? Missä näkyi sen hampaiden jälkiä? Me tiedämme luonnollisesti, että koira ei pure kuollutta ihmistä, ja että sir Charles oli kuollut, ennenkuin koira ehti hänen luokseen.
Kyllästyttää tuo tuommoinen, enhän minä ole mikään poikanulikka? vai mitä arvelette? kääntyi hän Nehljudofin puoleen kysyvästi hymyillen. Nehljudof katseli kuollutta, jonka edessä ei enään ollut ketään ja jonka kasvot nyt olivat kokonaan näkyvissä. Niin ruma näöltään kuin edellinen vanki oli ollut, niin harvinaisen kaunis oli tämä, sekä kasvoiltaan että koko ruumiiltaan.
Mutta Liisan rakastava silmä rupesi aavistamaan, että Laurin suruun oli joku muu syy ja kysyi häneltä joskus sitä. Silloin vastasi Lauri, katkerasti silmäillen: "Jätä minut vain rauhaan. Surenhan kuollutta." Viimein herkesi Liisa kysymästä, sillä hän rupesi uskomaan, että isäntä sanoi mitä hän ajatteli, ja Lauri tottui taas kuin ennenkin sulkemaan ajatuksensa syvemmälle sydämeensä.
Hämmästyen huomasi Manlius, että se oli ainoastaan maalattu kuva. "Te palvelette kuollutta jumalata." "Jumalata, joka tuli ihmiseksi, jotta voisi kuolla." "Se ei ole mahdollista." "Kuinka usein ovat Olympin jumalat pukeutuneet ihmismuotoon, nauttiaksensa niitä huvituksia, joitten suloisuus on ainoastaan ihmis-aistille omituinen?
Sysimustat sydämet vihkiä valoon? Etsiä taivaalta eksyneen tähden? Kuka voi ruokkia nälkää nähden? Itkevät sydämet kuollutta lastaan. Kuka veisi ihmisen ihmistä vastaan? Kuin lehti, jota tuuli lennättää, niin kalpeaks ja kuihtuvaksi jää jok'ainut sana, kirjoitettu tähän. Ja sill' on sulle sanomista vähän. On mykkänä se unohtuva pois. kuin sit' ei koskaan kirjoitettu ois.
Luulin itsekin alussa, että voisin täällä toteuttaa ainakin osan niistä tarkoitusperistä, joita ajoin. Mutta minä olen huomannut, etten sitäkään voi. Minulla ei ole täällä mitään vaikutusvaltaa, täällä ei ole mitään intoa, mitään henkisiä pyrintöjä. Täällä on kaikki kuollutta minulle. Minä en viihdy tässä ummehtuneessa elämässä, jossa en näe mitään korkeampia henkisiä pyrintöjä.
Nyt kun hän ei huomannut siitä vähääkään, vaan kaikki osottivat hänelle milt'ei suurempaa kunnioitusta kuin ennen, häpesi hän enemmän teeskentelyään kuin todella rikostaan katui. Tosin olisi hän suonut, että kauhea teko olisi ollut tekemättä, vaikkapa hänen olisikin monta pitkää vuotta täytynyt odottaa emännän kuolemaa, mutta usein valtasi hänet selittämätön rauha, kun hän kuollutta ajatteli.
Ei lopu juonet juutalaisten, Villitty viha vähene; Ehkä saavat surman ala, Vielä kuollutta vihaavat, Haudattua hakkelevat Pilkkakielellä pahalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät