Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Minä en koskaan ole luvannut heittää ainoaakaan keinoa täyttämättä, joka voisi saattaa kunniaani vastaan tähdätyn loukkauksen kelvotonta keksijää ilmi. Ennenkuin sitä olisin tehnyt, olisin luopunut kruunustani hengestäni.
GURNEY. Hyvästi, Philip! BASTARDI. Philip? Naakka! James, Tekeillä kummaa on, saat kohta kuulla. Sir Robert hyvää voi, mut' totta puhuin, Mua ei hän tehdä voinut eipä niinkään; Tekonsa tunnetaan. Siis, äiti hyvä, Ket' on mun kiittäminen raajoistani? Sir Robertist' ei ole tämä reisi. LADY FAULCONBRIDGE. Oletko veljees liittounut sinä, Jonk' etu oisi puoltaa kunniaani?
"Niinkuin jo mainitsin, alkoivat vastukseni ja onnettomuus tämän rakkaan matka-toverini kuoltua. Mitä tapahtuu? Kun minä pelastan töin tuskin henkeni ja tulen Milanoon, jossa minua kylmäkiskoisesti kohtelevat herrat Desfresnier & C:o, ja pian sen jälkeen panevat minun viraltani. Minkä tähden? Sitä eivät tahdo selittää. Minä kysyn, tahtovatko ahdistaa kunniaani. Ei vastata mitään.
TITUS. Sinäkin, Marcus, iskit arvooni: Söit noiden poikain kanssa kunniaani. Olette vihamiehiäni kaikin; Pois! Kyllänsä jo teistä vanhus saikin. MARCUS. Hän houreissaan on aivan; tulkaa pois! QVINTUS. En minä, kunnes Mucius haudataan. MARCUS. Veli, sen nimen kautta luonto pyytää, QVINTUS. Isä, sen nimen kautta luonto puhuu, TITUS. Vait sinä, muut jos tahtoo mitään voittaa!
Jessenhausi yhä yksin motkottavi: »Arnkil aivan oikein lausi; kenpä tässä kotkottavi, senpä syykin olla suittaa: juovuksissa verot kantaa, puolet kurkkuhunsa kuittaa, toiset puolet anteeks antaa.» Kimpoaa Björn paikaltansa: »Kuka leikkaa kunniaani? Vieras mulle ei tää kansa eikä outo oma maani. Saanut en ma Hurtan mieltä, toisen sain ma syntymässä.
Teillä on vallan armelias mieli, herra Simonis, ja päätöksenne on hyvin kaunis, mutta, surkuteltavasti kyllä, aivan tarpeeton! Bartholdus Simonis. Se ei ole tarpeeton! Säälittä en voi nähdä, ettäs umpisilmin käyt jonkun kunnottoman hylkiön toimia! Anna. Käyn kunnottoman hylkiön toimia! Pyydän että jätätte tuollaiset soimaukset, herra sotilas, sillä ne koskevat kunniaani! Bartholdus Simonis.
Isän sydän murrettuna, Ja maine oman lapsen tahraamana, Ja voitettuna, vankina; tää vielä. Myös täss' on kirja, teitä koskeva, Ei kuninkaalta, mutta isänmaalta. Te täällä, herttua! Tuon kirjan tunnen, En sitä nähdä huoli, vastaan vaan: Ma kuninkaallen' olin kuuliainen. Sä viimeishetkeen väijyit henkeäni Ja kunniaani, lue kuolemas! En pyydä armoa.
Jos teillä ei ole muuta sanottavana... Sanottu, mikä sanottu ja se saadaan toteen, jos tarvitaan. Minä kysyn kunniaani, kähisi Handolin. Rauhoittukaa, sanoi tuomari. Sen saatte tehdä, mutta ei nyt. Kutsukaa sisään kantajan todistaja. Handolinin entinen renki Matti, joka nyt oli puettu körttipukuun, kutsuttiin esille.
Johannes oli tullut lähelle pöytää, jolla oli monenlaatuisia viiniä; hän tarttui lasiin, ja kreiville, joka kiiruhti hänen jälkeensä, sanoi hän kumartaen: «Maljanne, herra kreivi!« «Herra!« huusi kreivi. «Te olette kolme kertaa peräksyttäin häväissyt minua, te olette loukannut minun kunniaani ja...« «Antakaa anteeksi!« vastasi Johannes vakavasti. «Se on tapahtunut tietämättäni.
BOTHWELL. Ei; sillä mitä sanotaan jos te astutte ulos täältä olematta minun vaimoni? KUNINGATAR. Taivaan pyhät! Onko se totta? Tiedättekö, mylord, teidän käytöksenne on inhoittava, kun kätenne tarttui ratsuni ohjaksiin, tahrasitte te kunniaani! BOTHWELL. Minä saatoin teidän tekemään päätöstä, ei muuta mitään. KUNINGATAR. Ei muuta mitään! Vapauteni, kunniani, ei muuta mitään!
Päivän Sana
Muut Etsivät