Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
En tosin kyynikon tavoin halveksinut kunniaa; mutta panin hyvin vähän arvoa sellaiseen kunniaan, jota en luullut täydellä syyllä ansaitsevani.
Ei laulujensa laine Oo kauas vierinyt, Ei Suomen suvun maine Oo niissä levinnyt. Ei suuriin muisteloihin Työt isäin syytä suo; Mut töihin mainioihin Tok' kutsuu meitä nuo. Näin ääni haudoistansa Soi yli Suomenmaan: "Nyt työhön uusi kansa, Vie Suomi kunniaan!" "Niin synkän varjon heitti Sun maalles valta yön: Se pimeyteen peitti Sun isiesi työn".
Musti hyppeli edellä, ikäänkuin olisi tahtonut mennä jo ennakolta ilmoittamaan vastaantuleville hämmästyneille kirkkomiehille: "katsokaas mihin kunniaan leikkitoverini on kohonnut; hän se on, joka tuolta jälestäpäin tulee käsi kädessä vanhan herran kanssa kyllä se on hän, uskokaa pois, vaikka hänellä onkin huivi päässä, hau, hau".
"Samoin kuin minä, kuninkaan kuuluttajat huusivat kaikilla teillä ja kaikissa Italian kaupungeissa ja etsivät kaikkialta baltiherttua Alarikia tai hänen laillista perillistään. "Tiedätkö mitä? Olisi todellakin ihanaa, jos he löytäisivät kadonneen, maanpakoon lähteneen vanhuksen, jonka me taas saattaisimme loistoon ja kunniaan hänen entisessä herttuakunnassaan."
"Ja pimeästä yöstä Nous joukko peikkojen; Ne tahtoi kansas syöstä Joukosta kansojen". "Ei Suomi vaikeroinut, Se taistellut vaan on, Ja murtaa sitä voinut Ei käsi kohtalon". "Nyt poistunut on taika, Mi meit' on sitonut: On mennyt öinen aika, On aamu alkanut". "Nyt näyttää voimiansa Saa kansa Suomenmaan: Siis työhön uusi kansa, Vie Suomi kunniaan!" Wäinämöinen Tuonelan joella. Tuonetar.
Ennen hän kuitenkin luki ulkomuistista Davidin 91:nnen salmin sanoja: »Hänen tykönänsä olen minä tuskassa, siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan», muisteli hän vielä uneen vaipuessaankin. Hän nukkui heti ja näki unta että oli vanhanlainen, valoisa, hyvin likainen huone.
Minä en tietänyt, mitä minä saarnatessani sanoin, mutta se wuoti sydämestä, joka oli pettyneen toiwon katkeruutta täynnä. Sentähden se lienee ollut, kun saarnani sanottiin suurella woimalla kuwanneen ihmisen useinkin surkeasti pettywän pyrinnöissään ja toiweissaan ja kuinka wähän on luottamista kunniaan, loistoon ja omaan petolliseen sydämeensä. Mitenkä lienee ollutkin.
Omalle jaloudellehen, huolelleen Mä olen jalon poikani heittänyt, Vaan sentään mulla oikeus yksi on, Mik' äidille on kallihin kaikista, Se että toivoo parhainta lapsestaan. Ja nyt mä kysyn sulta tok enpä mä, Mut mykät kuvat nuo minun kauttani Mit' olet kokenut, mihin kunniaan On urhoollinen mielesi pyrkinyt?" Se oli ruhtinattaren tervehdys, Hän istui, käski poikansa istumaan.
Micawber nyt astuu semmoiselle kentälle, jossa tämä äly saa kehittyä ja pääsee valtavaan asemaan". Minä olen ihan varma, että Mr. Jos olen määrätty kantamaan perukia, olen ainakin ulkonaisesti valmis", paljaspäisyyttänsä tarkoittaen, "tähän kunniaan. Minä en", lausui Mr. Micawber, "sure hiuksiani, ja ehkä ne vietiin minulta jossakin erityisessä tarkoituksessa. Sitä on vaikea sanoa.
LADY MACBETH. Vaikk' ois palvelumme Vähimpään asti kaksin kerroin tehty Ja vielä kahdistettu, pientä ois se Ja turhaa verrattuna siihen suureen Ja laajaan kunniaan, jot' oletten te Kerännyt huoneellemme. Näiden uutten Ja vanhain lahjain palkaks meill' ei muuta Kuin esirukous. DUNCAN. Missä Cawdor?
Päivän Sana
Muut Etsivät