Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
»Ja te tiedätte mikä minä olen!» kädet nousivat ylpeästi rinnoille ristiin. »Ja te paimennatte tytön kunniaa, te jotka vaanitte yökaudet hänen ikkunansa takana kauniita paimenia, totta vie! Tietäkää nyt, niin monta kuin teitä on: minä menen minne menen, vaikka ruhtinattaren makuuhuoneeseen, ja minä käyn sitä tyttöä katsomassa jokainoa yö, niinkauvan kun tässä kylässä viivyn.
RUTHWEN. Hän on loukannut Teidän Majesteettinne kunniaa ja samalla kuninkaan, teidän aviomiehenne, sekä sen aateliston ja kansan kunniaa, jonka hallitsija olette! KUNINGATAR. Ijankaikkisen totuuden kautta, se on hävytöintä panettelemista, jonka saatte kerran kalliisti maksaa! RUTHWEN. Hm!
Mutta kunniaa en ota vastaan.» »Kieltoa ei hyväksytä ilman laillista estettä.» »Semmoisia on yltäkyllin.» »Esimerkiksi?» »Esimerkiksi, ettei Johnkaan sitä hyväksyisi.» »No, johan sinä itsekin viskaat syyn minun niskoilleni», sanoi John. »Sitten myöskin, ettei minua haluta.» »Te ette ollenkaan mahda harrastaa naisen vapautta?» kysyi Nymark.
Samaa tietä hävisivät kuormittain myös vanhat tutut huonekalut, joista kukin oli Mustille sydämenmuisto, elämänkokemus. Hän oli aluksi kyllä koettanut urhoollisesti ja voimiensa mukaan talon kunniaa puolustaa. Protesteerannut ankarasti, haukkunut hirmuisesti ja yrittänytpä vielä yhtä ja toista kutsumatonta vierasta takinliepeeseenkin tarttumaan.
Ei suwun kunniaa ja rikkautta kerjäläisillä ja turwe=mökeillä pidetä pystyssä", pauhasiwat ja huusiwat he yhtenään ja siinä oliwat kaikki osallisina, isät, äidit, weljet ja sisaret; olipa heidän teeskennelty siweytensä nyt lopussa. Matti ei kieltänyt heiltäkään sydämensä asiaa, waan tunnusti sen julkisesti.
Ystävämme Eerikki Ljung, entinen Strengnäsin lukiolainen, joka sittemmin Turun ylioppilaana oli saanut kuninkaallisen stipendin, oli tuottanut suurelle opettajallensa kunniaa.
Tosin järjeltään ei lie mun verrat Nuo maisterit, kirjurit, kirkkoherrat: Ei tuntoni niin näin arkana väiky, En helvetin hiittä ja tulta säiky; Siks' rintani riemun äänt' ei kuule, En mitään tietäväni mä luule; En kehu voivani parannella Ma muit', en sieluja opastella. Eik' onni mulle tavaraa Oo suonut, mailman kunniaa. Näin tulkohon enää koira aikaan!
Semmoisissa tilaisuuksissa, jolloin Jaakko oli hujakassa, oli hän niin kärkäs ja korskea, ett'ei häntä ollut kukaan voida mielillään pitää, sillä kaikkialla oli hän havaitsevanaan jotain itseänsä alentavaa. Saaneena mainetta ja kunniaa, tunsi hän itsensä kaiken puolesta olevansa sillä puolella, että hän voi kostaa entiset ja nykyiset kärsimisensä.
Miksi pakenisi hän sitä kunniaa, jota äsken oli laulaen ylistänyt? Eikö se ollut paha kiusaaja itse, joka tuon kalpean naisen haamussa tahtoi vietellä hänet pois tuosta kuolemattomasta kunniasta? Ja Regina vastasi: Et dixit diabolus: da te praecipitem ex hoc loco, nam scriptum est: angelis suis mandavit de te, ut te tueantur, ne ullo modo laedaris.
Myös ollut maailma on outo niin, tuot' ettei hätyyttänyt kansaa kukaan, vaan kaikki taipuivat sen tahdon mukaan ja siihen turvas niinkuin tuomariin; näin kansain kesken kunniaa se sai, myös varmaan monta kadehtijaa kai, mut kateet, kaunat voittain hyvyydellään se kaikki suostutteli sopuun hellään, ja mik' on kumma suurin kertojalla! se kuoli luonnon lempeen kuolemalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät