Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Enpä, vastaa toinen, vaan näkihän minun ukkoni puoli tuntia sitten hänen tulevan ulos asemahuoneesta. Siitä kysyjä tietää Jaakkonsa olevan aivan eheänä ja osaa löytää hänet, jos tarvis olisi. Surkeaa tointa se on, kun on vietävänä pahoja sanomia jonkun kumppanin vaimolle. Ei siihen työhön kukaan meistä mielellään rupea.
Hän oli päässyt vapauteen itkeäksensä isänmaatansa, hän oli löytänyt poikansa menettääksensä hänet, ja nyt tuli kutsu vanhan kumppanin luo sanomaan jäähyväiset hänelle haudan partaalla. Täytyykö minun ensin vannoa uskollisuutta? kysyi kapteeni kalpeana. Kyllä täytyy, vala vannotaan tuolla pihalla.
Myrmidoneitaan vain ei päästänyt vielä Akhilleus, vaan näin kumppanejaan sotimieliä kutsuen lausui: "Myrmidonit rajurientoiset, asekumppanit armaat, hetkisen valjaissaan kaviokkaat viel' orot olkoot, ääreen Patroklon hevot, vaunut viel' ajakaamme käyden kumppanin itkentään, kuten vainaja vaatii. Mutta kun kyllytetyks saa mielen haikea murhe, on hevot riisua aika ja kaikkien atria syödä."
Minultakin on tuoni korjannut elämän kumppanin pois; sen takia olenkin nyt täällä hakemassa polttavalle sydämelleni jotakin hoivaa. Ja nyt tuntuu siltä kuin olisin tavannut ristisisaren, jolla on yhtä suuri suru kannettavana kuin minullakin," sanoin. "Vai niin, vai niin! Vai on kuolema teiltäkin temmannut pois kumppanin.
Minä tulin ennen pitkää ainakin yhtä vikkeläksi ja taitavaksi, kuin kukaan muu pojista. Vaikka olin kokonaan kumppanin kannalla heidän kanssaan, oli minun käytökseni ja tapani niin erilaatuinen, että se avasi jonkunlaisen juovan meidän välillemme.
Tuon näki tuskakseen Patroklos, kumppanin kuolon, syöksyi päin sotarinnastaan kuin kiitävä haukka, konsa se naakkoja tai ketorastait' arkoja vainoo: miehiä päin Lykian sekä Troian noin sinä syöksyit, Patroklos hepourho, nyt kostoon kumppanin surman. Niskaan sai Sthenelaos, Ithaimenes-sankarin poika, hält' ison, iskevän järkälehen, kivi raateli jänteet.
Hetki toisen perästä kului, eikä metsästäjää kuulunut. Ylhäällä suli lumi ja vettä tirskui sateen tapana kuoppaan. Koposen luonto rupesi jo aristelemaan. Hän puhalteli raskaasti kuin pale mutta toivonsa vieläkin oli virkeillä, sillä kello vielä ei voinut olla yli yhdeksän. Aika kului; Koponen töllisteli; Jurri ja susi irvistelivät, niin että kaikkien kolmen kumppanin sylki loikkui suusta.
»Me vähentäisimme, herra kuningas, teidän mielipahaanne sillä, että antaisimme teille korkeaan, mutta yksinäiseen paikkaanne kumppanin», virkkoi Des Comines. »Burgundin herttua, vaikkei hän vielä vaadi itselleen itsenäisen kuninkaan arvonimeä, tahtoo kuitenkin täst'edes olla vapaa noista alentavista alamaisuuden tunnusmerkeistä, jotka Ranska on hänelle määrännyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät