Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hänen kanssansa oli neiti Maalina, jota en ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen: kummallinen sattumus nuoren Larssonin suhteen, koska se juuri oli Maalinan puku, joka hänellä oli noissa onnettomissa naamiaisissa, jotka sitten niin surullisesti päättyivät. Kreivitär kertoi minulle tuon jutun, jota minä en ollut mahdolliseksi uskovinani.
"Mikä, Jumalan tähden, teitä nyt vaivaa, naapuri, kun käytöksenne on noin kummallinen, ett'en ymmärrä teitä ollenkaan? Milloin ja miten olemme teiltä rikkauksia tahtoneet?" sanoi Iikan isä. "Ei maar tiedä; itse tuota lienetkin varsaasi siihen hulluuteen opettanut!" "Mikä on asian todellinen laita?
Jos minua jollakin tapaa epäilytti, kohtasi häntä se kummallinen tauti, joka aina väijyi hänen hermokunnassaan, valmiina milloin hyvänsä kalvamaan hänen jaloimpia elimiänsä.
"Jos lienee niin", virkkoi Yrjänä, "mutta nyt olette suomalaisten joukossa, ja heidän keskuudessaan on laki sellainen, että se, joka on ajanut karhun liikkeelle ja ampunut ensi laukauksen, saa pitää saaliin omanaan; joka sen on tappanut, saa ainoastaan toisen lavan." "Ohoh!" virkkoi Matti, "onpa se kummallinen laki!
»Kyllä», vastasi Liisu, mutta Jaakon punastuminen oli niin kummallinen, ettei tyttö iloiseksi muuttunut. Jaakko myöskin oli alakuloinen, eivätkä jutut nuorten välillä oikein sujuneet. Vihdoin hän kysyi: »Onko Viulu-Mikko käynyt täällä?» »Ei», vastasi Liisu.
Seuratkaa minua, kreivittären huoneet tuolla ylhäällä ovat toki onneksi pihalle päin. Mustapukuinen nainen seurasi häntä. Mutta vielä portilla katsahti hän taaksensa ja virkahti ikäänkuin ajatuksissaan: Kummallinen mies! Tahtoisin kuitenkin mielelläni saada itse kiittää häntä.
"Sinä kummallinen pieni olento," sanoi Ewelyn, "aina ja kaikissa sinä vaan ajattelet oikeaa ja väärää. Sinä et saa katsoa näytteliöitä miehiksi ja naisiksi, vaan ainoastaan koneiksi." Kirkossa minusta oli melkein samanlaista. Täti Beauchamp kohtasi siellä useampia pikku hovijoukkonsa jäseniä ja jakeli nyt niinkuin operassakin milloin suosivia, milloin soimaavia silmäyksiä ja hymyjä.
Hänen päähänsä tuli ajatus, että tunteensa ehkä oli liioiteltu, hän kun oli viettänyt koko aamun niin tavattomissa olosuhteissa. »Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja välttämätöntä on tehdä kaikki, mikä on mahdollista keventääkseen hänen kohtaloansa ja tehtävä pian. Tässä paikassa.
Jälkeen aamu-usmien järvi hopeoituu, päivätönnä päilyen koreaksi koituu. Kuvastelee koivu, kuus, rannan viita viilee, kummallinen hiljaisuus syvyydessä piilee. Sadekuurot kulkevat kaukaa siellä täällä, käy kuin aallon unelmat virit vetten päällä. Harras niinkuin ystävän taivahan on tuntu, vaihtuva kuin elämän kaukometsän huntu.
Sa kunnon Jago, surust' aivan kalme, Ken alkoi, sano, nimess' ystävyyden! JAGO. En tiedä. Ystäviä kaikk' ol' äsken Ja rakkaita kuin morsio ja ylkä Makuulle mennessään. Ja sitten heti Kuin mikä tähti heilt' ois järjen vienyt Asehet maalle, rinta vasten rintaa Verisess' ottelussa! Min en tiedä, Mist' alkoi tämä kummallinen riita.
Päivän Sana
Muut Etsivät