Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Mutta heti kun hän oli sulkenut oven, kuivasi hän kyyneleensä ja sanoi itsekseen: 'Nyt hän ei enää ikimaailmassa uskalla saarnata sellaista saarnaa. Hän ei uskalla vastustaa minua, kun sanon jyrkästi tahtoni. Ja mies ei puhunut sanaakaan kellekään, vaan meni yksin kedolle. Koko iltapäivän hän käveli edestakaisin hietikolla matalain pensaitten välissä. Ja minä kuljin hänen vieressään.
Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan ett' eksyis ei, ei esineihin töytäis, joist' olla vaara vois tai tulla turma. Niin halki ilman kitkerän ja tuiman ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi: »Vain varo, ettet minusta sa eroo!»
Muinen yksin yhtyäni kuljin minä kaiken päivän, kuljin vielä kuutamolla valon kuvan vaikuttaissa; Väsyin viimein kulkemasta, polven näandyivät polulla. Ehkä oli ensimmäinen kylä suuren Herran Hovi, vaan ei maja matka-miehen, suotiin toki, tulduani, siinä muurien sisällä yksin yötä viipyväni Varrellani väsyneellä.
Mutta vaikka ainiaaksi jäänkin maahan pieneksi, sinä vartut voimakkaaksi siinä onkin onneni.» Hiljaa tuuli illan henki, hiljaa lauloi loiske veen, ja he kuiskas kumpainenki hyvää yötä toisilleen. KULJIN KERRAN L
Ennenkuin tulitte tänne, olin täällä löytänyt toisia ystäviä. Toini katsoi kysyvästi Olseniin. Minulla oli mielipaikkani yksi varsinkin, jonne usein kuljin. Ettekä ole kertonut mitään siitä? Tehän olette kertonut omista mielipaikoistanne. Niin, sellainen minä olen pinnalla eläjä, laverteleva lapsi.
Täällä kuljin vielä pitkin rantoja, kahlasin veteen ja kurkistelin kivien väliin, löytääkseni edes hänen ruumiinsa ja kuljettaakseni sen lepoon siunattuun maahan. Mutta hän oli hävinnyt minulta pienintäkään jälkeä jättämättä. Istuin pitkän aikaa rantakivellä ja tuijotin raskain sydämin tyyntyvälle merelle, joka kenties kätki syliinsä onnettoman rakastettuni.
Ennen kun sinä olit omani, ja minä vilpittömänä kuljin omaa tietäni, minä olin en tahdo kauvemmin sitä ajatella jotakin puolinaista, joka luulin itseäni kokonaiseksi, mutta nyt, vaikkapa kohtalo tempaisisikin sinut minulta, niin kuitenkin voisin löytää turvan, johon saattaisin vaivan ja epätoivon päivinä turvaantua.
Mutta minä tulin outoon paikkaan, näetkös, sain uusia toveria ja niin pois päin SYLVI. Etkä silloin enää huolinut muistella vanhoja. Minä raukka kuljin täällä sillä aikaa ja ajattelin sinua niin uskollisesti. VIKTOR. Vai teit sinä niin, Sylvi? SYLVI. Ihan totta. Sinähän olit minun paras ystäväni. Mutta sinä et varmaan ole koskaan pitänyt niin paljon minusta kuin minä sinusta.
Hän tarjosi käsivartensa muutamalle nuorelle rouvalle, toiset herrat hääräilivät muitten naisten ympärillä, itsekukin löysi Eevansa, jonka jälkeen mentiin sille mäelle, johon talon isäntä oli luvannut rakennuttaa uutta taloa. Minä kuljin perässä jotten olisi kellekään vaivaksi, sillä ei kukaan huolinut minusta.
Näin luulottelin itseäni näin saatoin itseni harhailemaan, etten enään tuntenut oman sydämmeni tunteita. Minä kuljin nyt Riikan seurassa tansseissa olimme yhdessä sekä nuukareina joka häissä, ja minä luulin olevani onnellinen; mutta voi mitenkä olisin saattanut olla onnellinen Riikan parissa, kun minulla kerran oli ollut semmoinen morsian, kuin Anna-Liisa!
Päivän Sana
Muut Etsivät