Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Oletko myöskin ajatellut, että tulen vaatimaan sinulta paljon, että tie, jota minä kuljen, on kaikesta luopumista, on itsensä kieltämistä, on Herran etsimistä ja että sinunkin täytyy joutua sille tielle, että sinun täytyy antaa johtaa itsesi sen isän luo, joka nyt on sinulle vieras..."
"Tuo hyinen ukko on siis halla; minäpä kahon häntä oikein tarkkaan", ajattelin minä ja kylmä wäre käwi koko ruumiini läwitse. "Wähän minä heidän wahingoistaan huolin, minä teen mitä on tehtäwä, huolimatta kenenkään neuwoista ja waroituksista. Minä olen pohjatuulen nuorin poika, ja nyt on juuri ne aika, jolloin minä kuljen; elää minäkin tarwitsen", lausui halla ynseästi.
Niin kuljin ja kuljen yhtenään Ja katselen kaikkialle, Ja aatos se leivona leijailee Niin kauvas ja korkealle. PILVISIN
»Vuosia viitisen, herra, joka viikko väliin useamminkin kesällä se on leikintekoa mutta talvisin ja syksyisin kun metsä on lumen peitossa tai niityt tulvillaan silloin se on työläämpää onneksi silloin ovat taasen yötkin pitemmät, niin ettei kukaan näe minua ja paljon mieluummin kuljen kuusi peninkulmaa, ennenkuin pyydän mitään mokomalta koiralta herra Merckeliltä, aioin sanoa se ottaa taalerin lihanaulalta eikö moinen ole hävytöntä?
FAUST. Mun tunnet, niin no joutuos! MARGAREETA. Ulosko? FAUST. Vapauteen! MARGAREETA. Jos siell' on hauta. Senpä yötä Ja tyyntä unta vaitelen. Täält' ikilepohon kuljen vaan En toisialle jalkaakaan. Nyt lähdet, Henrik! Voi, jos pääsis myötä! FAUST. Sä pääset! Tahdo vaan! Ovi sulle aukes! MARGAREETA. En mennä saa: mun toivo aikaa raukes! Mit' auttaa karku? Ne kumminkin mun vainuu.
Mut kohta sydän lapseskin jo versoo rikkaruohoja kun sielläi, äiti armahin, sa saisit yhtä puhdasta! Varkaan lailla hiivin hiljaa, ihmisiä karttelen, kuljen seinän vierustoita, keskitietä tohdi en. Kädessäni käärön kannan, sitä hellin povellain, ett'ei multa aarrettani viedä vieras saisi vain. Kaupungista päästyäni metsätielle poikkean; sama mulle, minne kuljen alle hongan istahdan.
Ma kyynelin kuljen elon pimeää, pilvistä kujaa; Sun turvaasi kaipaan, kädenantoas hellää ja lujaa. Ja silmiäs itken ja äänesi helkettä hyvää. Voi eron taakkaa, voi orpouttani syvää!
Siellä hyvä on ain niinkuin äidin helmassa olla. Siksi metsien lapsena kuljen. Rovasti huomaa, oudostuu, osottaa sateenvarjollaan Ipua.
Ja tietköhön vain koko maailma sen, minä voittajan käynnillä kuljen: hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, minä vain hänet syliini suljen. Minä vain olen häntä nyt suudellut sekä äitinsä aamuin ja illoin ihan suulle mä suutelin, kerran vain, voi, kuinka hän purppusi silloin!
Ellei meitä pappeja olisi, kävisi jumalien laihasti elää. Ja nyt Arbakeen luokse. Kuljen kyllä ajohiekalla, mutta sen alle kätkeytyy räjähtävä miina. Egyptiläisen elämä on vallassani kuinka paljon hän siitä maksanee?»
Päivän Sana
Muut Etsivät