Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Kuuhut kulki taivahalla kuusten lomitse kurkistain kansa se kasvoi kuusten alla, käköset oksilla kukkui vain. Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan, kasvoi kuuset hukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät. Kalevala.
Päivän ponnistusten perästä ja iltahyppyjen raukaisemana nukkuivat he heti sikeimpään uneen. Sunnuntai-aamu oli sanomattoman ihana ja herttainen. Lukemattomat linnut laulelivat Kotanurmen viereisessä lehdossa. Kuivettuneen koivun latvassa käki kukkui helkytteli kenties viimeisiä kertoja sinä kesänä. Leivosia liritteli joukottain ilmassa.
Sitte saatua rekehen, Kopattua korjahasi, Ajele tinaista tietä, Vaskitannerta tasaista; Vieös tuonne vienoistani, Kuletellos kullaistani, Harjulle hopiavuoren, Kultavuoren kukkulalle, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon, Kussa käet kullan kukkui, Lauleli hopialinnut. Käy unonen kätkyehen.
Käki kukkui ja koivut tuoksuivat, Matti vihelteli iloista laulua ja isä kynti vähän matkan päässä. Kumaraksi ja vanhaksi ukko oli käynyt, mutta hän oli tyytyväisen näköinen, kun hän piippuaan täyttäessään antoi hevosen hetkeksi levätä ja katseli, miten reippaasti hänen vanhin tyttärensä piteli tadikkoa.
Loin ma silmän luotehesen, Poikki maiden pohjosehen, Paistoi aurinko ahoilla, Vaaroilla iki-isoilla, Loisti linna, hohti huone, Lehdot kulta kuumottivat, Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten. MUUT Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten. JORMA Oli pihlaja pihalla, Tuvan eessä tuuhut tammi, Käki kukkui pihlajassa, Toinen tammessa helisti.
Muistanpa ai'an, jolloin lasna muinoin ma kirkassilmänä ja huoletonna kuin päivän säde leikin, laulelin; kotoinen lahti päilyi peilityynnä, kotoiset koivut huojui huminoiden ja käki kukkui mulle riemujaan.
Hän oli olevinaan kuin pikkupoika piilossa! Hän istui siinä kuunnellen ääniä lahdelta, jossa joku souti, niityltä lahden pohjasta, jossa joku viikatetta hioi, tuolta korkealta vaaralta, jossa käki kukkui katseli västäräkkiä, joka ajoi hyttysiä puutarhan käytävillä. Voi rauhan paikkaa, voi onnen majaa talossa tässä riippakoivujen alla! Täällä yhdessä Naimin kanssa!
Ja tyttö kiiruhti ulos, kiipesi ylös koivuun ja kukkui siellä ja kuvitteli olevansa lintu, joka kohta muuttaa muille maille ... kesämaahan kauas, jonne pilvet pohjatuulella kulkevat ja jossa on vieläkin korkeampia puita kuin täällä ja jossa kaikki ihmiset asuvat puissa. Mutta tuollaisina öinä valvoi äiti kauan eikä osannut päästä selville siitä, mitä tytölle oikeastaan olisi tehtävä.
Kaste lankesi maahan, ruoho kimalteli, käki kukkui ja nuoret lehdet puistossa loistivat kauneuttaan. Järvi oli aivan lähellä ja lepäsi kuin sulanut hopea illan hehkussa. Lähdettiin veneretkelle. Kreivi Bernhardilla oli poikasena ollut purjevene, Delfiniksi nimitetty, jota hän oli rakastanut melkein yhtä paljon kuin ratsuhevostaan.
Ja joka aamu kulkivat lapset kotitalolleen, kolkuttivat ovelle ja leikkivät lammen rannalla, niinkuin näemme heidän tänäänkin tekevän, mutta nytpä kuulahtivat he, kuuluupa ääni, joka ei ole tavallista tähän aikaan vuotta: käki Sysi-Matin tuvassa kukkui kahdeksan kukahdusta. "Nyt on aika lähteä kouluun", sanoi Amrei ja läksi veljensä kanssa kulkemaan nopeasti puiston kautta kylään takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät