Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Sitten sinä saat pitää pääsi pystyssä tungoksen yli, niin korkealla kuin vaan kulta sen voi kohottaa. Tämä kukkaro tässä on raskas, mutta kuitenkin se vaan on käsiraha siitä mitä palkinnokses olet saava".
SALADIN. Miten niin? Tuost' ota hyvän tahtos palkkioksi yks kukkaro tai kaksi! MAMELUKKI. Summa kolme! SALADIN. Niin, laskea jos osaat. Ota pois! MAMELUKKI. Viel' eräs kolmas tulee kai, jos muutoin vaan voi. SALADIN. Miks ei? MAMELUKKI. Niin, katsos, niskansa on voinut taittaa hän! Me kolme näes tulosta kuormain varmuuden kun saimme, kaikk' oikopäätä tiehemme!
Eräänä pyhäpäivänä yhdyin kaupungilla kävellessäni muutamien meripoikain kanssa jossakin huvipaikassa. Kun minulla sattui olemaan lihavampi kukkaro kuin heillä, esitin itseni heille virkaveljenä, ja vahvistaakseni tuttavuuttamme rupesin heille laittamaan merimiesten ilahdusaineita.
»Se oli oikein, sepä oli hyvä», sanoi eno. »Meidän kuningas välittää vähät siitä, vaikka olisit jonkun varkaudenkin tehnyt, mutta hän kammoksuu kaikkea, mikä vivahtaa luostarin pyhyyden rikkomiseen. Mutta eipä sinulla, sen takaan, tainnut olla kovinkaan lihava kukkaro, millä kulunkejasi maksaa?»
Vaikk' en ottaa voi enempää kuin saattaa paljas mies. Pian lähden, asianne siis! NATHAN. Al-Hafi! Mut enhän enhän mistään mitään tiedä! Mit' onkaan jaarittelu tuo? AL-HAFI. Kai mukaan jo tuli kukkaronne? NATHAN. Kukkaro? AL-HAFI. Niin, rahaa, jota saatte etukäteen Saladinille syytää. NATHAN. Tääkö kaikki?
Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä. Kultamies merestä nousi, Kulta suuna, kulta päänä, Kulta kukkaro käessä, Kulta kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Kultamiehen puolisoksi!"
Jätti tengat temppelihin, Heitti Herran huonehehen, Itse ulvos kiiruhtaapi. Vaikka pääsi penningistä, Ei pääsnyt pahasta työstä, Vaikka kukkaro keveni, Ei sydän sitä sulempi.
NEITSY JANNE. Paljoko tämä maksaa? SIHVONEN. Paljoko sinulla on rahaa? Taitaa olla vielä pari pikku seteliä. SIHVONEN. Näytähän. Mutta olkoon menneeksi. NEITSY JANNE. En minä suostu kauppaan. Tuossa on lääkkeenne takaisin. SIHVONEN. Takaisin? Kun olet jo ryyppinyt sen! Pullo on melkein tyhjä. NEITSY JANNE. Pitäkää rahat, mutta antakaa kukkaro takaisin. Sehän on muistokalu.
»Teillä oli koko porstua täynnä ihmisiä, ja ne juttelivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, että te olitte vanha pöllö, kun otitte Fritsin mukaanne.» »Siitä minä en välitä. Aja, Juhani!» Ja nyt sitä lähdettiin eteenpäin ulos avaraan maailmaan, ensiksi läpi metsän. »Niin», sanoi lukkari, »mitä minun taas pitikään sanoa; hauskaa sentään on matkustella, erittäinkin kun on kukkaro täysi.
Kun Chilon jonkun aikaa oli istunut portilla, tärisytti häntä kaamiva vilu. Hän nousi, tarkasti oliko Vinitiuksen antama kukkaro tallella ja jatko rauhoittuneempana matkaansa joelle päin. "Ehkä minä näen vielä Crotonin ruumiin," virkkoi hän. "Oi jumalat! Jos tuo lygiläinen on ihminen, voisi hän vuoden kuluessa ansaita miljoonittain sestertsejä.
Päivän Sana
Muut Etsivät