Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Mutta Philistealainen oli hänen kimpussaan, ennen kuin hän kerkesi päättää, pitikö hänen paeta vai taistella, ja aika vaarallisennäköinen Philistealainen se olikin. Hänen vartalonsa oli laiha ja luinen, kasvoissa pari, kolme ilkeännäköistä arpea, koko mies juuri semmoisen näköinen, jolla on tapana huutaa rehelliselle miehelle: "Kukkaro tänne taikka. !"
Ja niiden nuhtelemahalu muutaman yrityksen jälkeen sammui huulille, kun poika nousi oikein silmissä itsenäisenä miehenä, jolla nyt oli oma aika ja oma kukkaro. Vielä 8 9 vuotta takaperin oli Kirkonkylässä olemassa vain Koistisen iso ja Martikaisen pienempi kauppapuoti, sekä pari kolme sisäkauppaa. Sitten tuli tienristeykseen ensimmäisenä osuuskauppa.
Painiskelu siinä nyt syntyi, joka vihdoin loppui niin, että Jaska sai käsiinsä kerjäläisen ryysyistä pienen, vanhan kukkaron, jossa oli noin neljättäkymmentä kopeikkaa rahaa. "Enkös minä sitä sanonut! Itse on hän varas ja syyttää muita", huusi Jaska, heittäen kukkaron Heikille. "Tuossa on kyytirahasi ja kukkaro vielä kaupan päälliseksi. Kiitä nyt minua."
Mutta huomio oli toisaalla. Tuo kukkaro pyöri hänen mielessään. Se oli tuommoinen tavallinen maalaiskukkaro, jonka suu oli vedetty nauhalla umpeen. Ei se tyhjä ollut, ellei aivan täysikään. Lieneekö sisältänyt hopea- vai kuparirahoja. Ehkä vähän paperiakin ja kultaa, kukaties. Lopo ei nähnyt puntarista mitään, vaikka silmät olivat siihen kääntyneet.
"No, mitä se vaikuttaa?" "Kas, kun kylpykauden lopussa paino vähenee, luullaan että mies on laihtunut." "Eikös sitte ole?" "Ei se siltä ole sanottu. Useimmiten on painon vähentymiseen syy siinä, että kukkaro on keventynyt." Siitä sen näkee, kuinka lähellä on erehtymisen vaara, jos mies punnitaan kukkaro taskussa.
Ensimäinen ja luonnollisin: se saattoi olla rochellelaisten väijytys, heillä kun kaiketi ei ollut mitään sitä vastaan että edes joku Hänen Majesteettinsa henkivartija saisi surmansa, koska heillä siten olisi yksi vihollinen vähemmän ja tuolla vihollisella saattoi ehkä olla vankka kukkaro taskussa. Toiseksi saattoi se olla hyvä muistutus herra kardinaalilta.
Hän ohjiin tarttui, ja aron laitaa Jo kiiti Iván Kalitá; Ja hän naurahtaa: "Mua syytät, Vladimir lanko, Mut kohtapa 'Kukkaro' syyttää 'Saitaa'!" Ja ratsut lentää, ja kohti itää Hän johtaa saattoaan, Mut rinnallaan On uskottu orja, Ossip, Mi eessään raskasta säkkiä pitää.
Hieno kasimiri-kaulahuivi oli vallattomasti heitetty hänen hartioillensa ja hänen pienet kätensä olivat erinomaisen hienoissa hansikkaissa. Hänen sormellansa riippui pieni kullalla ja helmillä kudottu kukkaro, josta hän alkoi hakea pientä-rahaa maksaaksensa ajo-lippunsa, jota tehdessä hänen kasvoillensa kuvautui harmillinen hämmästys, vaihetellen hymyn kanssa. Minä huomasin heti asian laidan.
Niin teitte, armollinen herra. Siinä kukkarossa oli kuusikymmentä pistole'a, missä on se nyt? Se toimitettiin kansliaan, armollinen herra: luultiin sen sisältävän väärää rahaa. No niin, hanki takaisin kukkaro, ja ota ne kuusikymmentä pistole'a. Mutta, armollinen herra, kanslia ei anna takaisin enää mitä se on saanut käsiinsä.
"Kalliita ovat kyllä, ja siksipä tarjoankin niitä teille. Ei se mitään anna, joka liian antaa. Ellu! Tänään on riemun päivä; älkää minun mieltäni tehkö katkeraksi. Antti, vie Ellulle kukkaro ja piippu!" Antti seisoi jälleen vuoteen ääressä, ojentaen Ellulle Mikon lahjaa. Ellu nousi istuvilleen vuoteessansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät