United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakkautta ei hän voi kieltää enemmin kuin kukan puhjentaa tahi luonnon heräämistä keväällä. Varmaankin tarkoittaa hänen kieltonsa jotakin muuta. Tiedän kyllä isäni syyt, selitti Heleena. Sellainen "muuta" on juuri säätyeroitus, jota isäni kannattaa, mutta jota minä en voi käsittää tarpeelliseksi.
Johannes otti kukan ja silmäili antajaa kummastellen. «Ennen annoitte minulle nuken, nyt annatte ruusun«, sanoi hän. Nyt oli Marian vuoro punastua. Hän nyt vasta huomasi, ettei Johannes ollutkaan talonpoika, kuten hän oli luullut. Hän havaitsi erehtyneensä, mutta hän kääntyi pois kylmästi vastaamatta mitään.
»Niin.» »Kiharanko oletko sinä niin lapsellinen?» »En, niin lapsellinen minä en ole.» »Kukan?» »En niinkään lapsellista.» »Muistovärsyn?» »En sitäkään vaan sinut kokonaan!» Olavi katsoi hämmästyneenä, tietämättä mitä ajatella. Niinkuin se, josta hän oli koettanut irtiponnistella, olisi vain sitä lujemmin kietoutunut hänen ympärilleen. »Etkö ymmärrä ? Sinun kuvasi!»
Hän kääntyi ja, ikäänkuin vastaten upseerin viimeiseen lauseeseen, otti hän rinnaltansa ruusukukkasen ja pudotti sen maahan. Se oli pudonnut Johanneksen kohdalle. Johannes otti sen. Hän tarjosi sen majurin tyttärelle. «Tässä! Te pudotitte kukan«, sanoi hän. Maria loi silmänsä nuorukaiseen. «Pitäkää se!« vastasi hän.
Tässä alkoivat kyyneleet, jotka olivat Jessien silmiin nousseet, valua alas kukan päälle. "Mutta nyt isä ei tahdo kuulla puhuttavan siitä; eikä siitä voi mitään tulla. Ja minä olen koettanut pitää jostakin toisesta, mutta en voi niin on asian laita." "Mutta miksi? Onko hän käynyt pahaksi? ruvennut elämään kevytmielisesti ja juomaan?" "Ei ei ei, hän on vakavin ja paras poika koko maailmassa.
Katri katsahti ylös ja huomasi Yrjön rientävän ohitse. Hän punastui, pudotti kukan portaalle ja astui jalallaan sen päälle. Samassa katsahti Yrjökin taaksensa ja outo leimaus välähti hänen silmissään, mutta sitä ei Katri nähnyt. Paluumatkalla souti Katri isänsä kanssa etuhangassa; Niilo piti perää ja emännät istuivat joutilaina, hiljaa puhellen keskenään.
Teissä mieleni menevi, Teitä hakevi haluni, Laaksot lauluparvinenne, Keot kaunihit, vihannat, Joilla kukkaset koreat Lemun lempeän levitti, Perhonen punapukuinen, Riemuhunsa rauvenneena, Lepäsi kukan lehellä, Simasiipi mehiläinen Imi huulin hunajata Kukan kultaisen kupista.
»Kyllä minä tiedän ja kyllä sinä itsekkin sen tiedät, kuinka kauvan sinä kukit. Sinä silloin rupesit, kun minä sinut tuvasta tänne muutin ja kun ei häntä enää ole, jonka iloksi minä sinut muutin, silloin vasta sinä kukkimasta lakkaat.» Tyttö kumartui yhä syvempään kukan yli.
Ja kun he olivat itkeneet, vaikeroinneet, niin läksivät he puita noutamaan metsästä, rakentaaksensa lavan, jonka päällä aikoivat polttaa vielä kuolemassakin kauniin ruumiin. Mutta kun tulivat lähteelle takaisin, niin ei enään ollutkaan ruumis siellä. Sen sijaan havaitsivat he kauniin keltaisen ja valkean kukan, joka kohosi siitä paikasta ruohosta, missä ruumis oli maannut.