Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. lokakuuta 2025


Niinkuin nuoren pariskunnan ensimmäiselläkin lähdöllä, jäi Juho nytkin seisomaan yksin kujalle, jota hän kauwan katsoi synkästi heidän jälkeensä sittenkin wielä, kun he jo aikoja oliwat näkymättömiin kadonneet. Kului taas joku aika niin tuli taas Perälään tietoja Mikosta.

Kun tulivat sille kapealle kujalle, jota heidän oli kuljettava ennen kuin tulivat Sadokin talolle, näkivät kamalan, ryysyisen henkilön kiiruhtain tulevan vastaansa. Hän oli Ananian poika, tuo kummallinen olento, joka ei väsynyt yötä päivää kuleksia kaupungin katuja ja huutaa onnettomuutta sen asujamille.

Mutta eipä sitä kauan kestänyt; paimenpojan torvi kajahti uudestaan ja aivan läheltä, ja äänet kaikuivat moneen kertaan ympäristön metsistä. Hän soitti tervehdyslauluaan ja tuolla hän jo ajoikin pappilan neljää lehmää, jotka itsestään kääntyivät ennestään tutulle kujalle, joka vei hernepellon ja paloon tehdyn naurismaan välitse. Nyt Miihkalikin läksi pajalta kotiin käyden papumaan ohitse.

Ei auttanut mikään, Se oli yhtä riivattua kyytiä. Jääkärit poikkesivat kujalle; minun pirullinen sotaratsuni poikkesi sinne sekin. Viholliseni eivät enää voineet kääntyä minnekään, ja silloin valtasi heidät hirmuinen kauhu, sillä minähän olin, vaikka vastoin tahtoani, ihan heidän kintereillään. He kannustivat hevosiansa yhä kiivaammin, ja minun Rosinantteni joudutti sitä mukaa juoksuansa sekin.

"Meidän täytynee puhua isällesi tästä asiasta", virkkoi Helena hetken mietittyään. "Puhutaan vaan", sanoi Valpuri. "Minä tiedän, että hän on viisas ja suo minulle mitä parhainta". Helena ja Valpuri katselivat akkunasta kujalle ja näkivät Esan tulevan, ja hänen rinnallaan astui vaimonpuoli, jonka he kohta tunsivat Silpon Laurin vaimoksi.

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sure suku minua, Eikä heimo hellittele, Jos ma kuolisin kujalle, Riutuisen kotirikoille, Iso ei pane pahaksi, Eikä äiti äyhkäele, Vett' ei vieri veikon silmä, Ei kastu sisaren kasvo; Vaan tuota suku surevi, Hellitteli heimoeni, Saavani minun sotahan, Lähteväni tappelohon, Sortuvan minun soassa, Vainoteillä vaipuvani."

Hovilan isossa pirtissä pidettiin lyhyt neuvottelu, ja sitten lähdettiin puolustustoimiin. Kun oli monta kättä käytettävissä, ehdittiin vähässä ajassa valmistautua melkoisesti. Talonpojat rakensivat itselleen varustuksia, joiden takaa voitaisiin ampua. Kujalle kyhättiin kartanon lähelle hirsistä korkea rintavarustus. Hovilassa olevia ampumavarastoja jaettiin yleisölle niin pitkälle kuin riitti.

Vihdoinkin, täsmälleen kello kuusi, suostui hän peräytymiseen. Sotilaat vetäytyivät pois takaportista, joka johti ahtaalle kujalle; heidän onnistui pujahtaa huomaamatta kylän lävitse ja saapua Sauvalin metsään. Ennen lähtöään lausui päällikkö isä Merlierille kohteliaat jäähyväiset ja pyysi tältä anteeksi. »

Jussia ei naurattanut, kun hän luuli, että Anna ja koko joukko ivailivat häntä, jonka tähden hän puoli vihassa matki isännän vastausta: "mikä herra", tuo joka tuolla laukkaa pitkin kujaa, osottaen kädellänsä ovesta kujalle.

Kun Mikko oli kadonnut näkywistä, palasiwat kaikki muut huoneesen, Juho yksin jäi wielä sittenkin kauwaksi aikaa kujalle ja katsoi yhä waan siihen suuntaan, johon hänen poikansa oli mennyt. Mitä lienee Juhon sydämessä silloin liikkunut, emme tiedä, mutta sen me tiedämme, että kun hän wihdoin kääntyi menemään huoneesen, nousi hänen rinnastansa sywä huokaus.

Päivän Sana

suostunkin

Muut Etsivät