Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Hiljaa kietoi Edvard kätensä Klaaran ympärille, joka nojasi päänsä vasten Edvard'in kasvoja ja kuiskutti hiljaa: "uskollinen olet ollut ja vannonut vastaisuudessakin olevasi. Minä olen vakuutettu, ett'ei kukaan voi meitä eroittaa. Ei; tuhat kertaa, ei. Haudan toisellakin puolella olet omani. Minä olen tyytyväinen ja rintani on täytetty mitä suurimmilla toiveilla.
Surua, surkeutta ... ne menivät ... ne tulevat ... ja ne tuovat ... vaan mitä ne tuovat, sen tietää Jumala ... ne tuovat ... ja kamalalla äänellä kuiskutti tyttö Aaton korvaan ... ne tuovat kirouksen. Tyttö oli hullu, hullu, siitä päivästä jona hän unessa oli nähnyt rakastetun ylkänsä kaukana Venäjässä kaatuvan hullu, mutta kumminki tuntui Aaton sydämmessä, kun olisi miekka sen läpi käynyt.
Kenties herttua oli aikeessa panna tuomionsa täytäntöön, päälliköidensä ja liittolaistensa liikkeistä ja silmäyksistä huolimatta, vaan silloin joku näistä kuiskutti hänen korvaansa jotakin ja hän jatkoi ivaavalla hymyllä puhettansa.
Pohjanpiltti menee morsiantansa kohtaan: "Matti Kurki on kaatunut, Viljakka Pouttu pahoin haavoitettu". Hiiskumatta tyttö riensi kaatuneen luoksi. Hän lankesi polvilleen ja pani kätensä Kurjen otsalle, josta kylmä kuoleman-hiki vuoti. Lämpimät kyyneleet neiden silmistä valuivat sijaan ja ukko vielä kerran aukaisi silmiänsä. "Anteeksi, isä", kuiskutti rukoilevalla äänellä tytär.
Mene vaan kotiin, minä jään vielä tänne! vastasin lyhyesti. Vähän ajan kuluttua tuli pieni Katrikin luokseni, laski kätensä polvilleni ja katsoi niin armaasti silmiini: Hyvä Paavo, lähde nyt kotiin, kun äiti pyysi! kuiskutti hän. Se pyyntö minua syvästi liikutti, että olin jo vähällä lähteä, vaikka ilon humu, viulut, huilut ja kilivinkkelit ympärilläni kovasti hurmasivat.
Samalla aikaa Italialainen kenenkään huomaamatta kuiskutti François Villon'in korvaan nämä sanat: "
"Vanno", miltei kuiskutti hän, "vanno pyhän Jumalan nimen ja hänen laupeutensa kautta viimeisen tuomion päivänä, ettet koskaan kellekään ihmiselle sano mitä tänä yönä olet kuullut ja nähnyt minun tekevän emännälle!" Kun hän juuri vanhuksen korvan alla lausui nämät sanat, oli hän ikäänkuin tietämättänsä molemmilla käsin tarttunut Ollin kurkkuun ja piti häntä liikahtamatonna paikallansa.
Aloisan akkunan alla oli erään ulkohuoneen laaka katto; tuolle katolle kipusi Nello ja kolkutti hiljaan akkunaan. Kammarissa loisti himmeä tuli. Tyttönen aukaisi akkunan ja tirkisti pelästyneenä ulos. Nello antoi hänelle tuon kauniin nuken. "Tuossa on sulle nukke, jonka löysin lumesta, Aloisa. Ota se", kuiskutti hän, "ota se ja Jumala siunatkoon sinua, kallis Aloisa!"
"Sakotetaankos sitä siitäkin?" kysyi Hermanni pelästyneenä. Rovasti otti kirjakaapista lakikirjan ja selaili sitä hyvän hetkisen. Sillä välin kääntyi Hermanni lautamieheen ja kysyi: "antaisitko sinä lisäksi sen teidän mustan ruunan?" "Lupaa, lupaa", kuiskutti Manda veljensä korvaan, mutta lautamies pysyi vaiti. Viimein löysi rovasti mitä haki ja luki ääneen muutamia pykälöitä lakikirjasta.
Hän oli nähnyt Marian huulten liikkuvan, ikäänkuin olisivat sanoneet jotakin. Hän laski suunsa Marian korvalle, ja matkien Johanneksen ääntä kuiskutti hän: «Maria!« Tämä ääni, tämä sana juoksi niinkuin sähkövirta läpi Marian jäseniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät