Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Heinässäkö he lienevät, sanoi Elli. Ketä tässä asuu? Eräs vanha kalamies vaimoineen. He puhuivat melkein kuiskaamalla ja katsoivat yhä ikkunasta sisään. Mennäänkö taas? sanoi Elli ja vetäytyi pois. Mennään vain. Minnepäin? Ei sinne ... sieltähän me tulimme ... tästä veräjästä.
Pitäähän tehdä pikku muijalleen mieliksi.» »Hyi, et saa sanoa »muija». Se on niin rumaa.» »Kuinka sitten? Pikku ruusun-nuppuni, niinkö?» »Istu sinä perään, minä soudan.» »Mitä varten? Ethän sinä jaksa kumminkaan.» »Taikka emme souda ollenkaan. Jos sinä vaan hiljaa melot tuonne salmen suuhun.» Alma puhui kuiskaamalla. Yön rauha ja luonnon ihanuus valtasivat hänen mielensä.
Peggotyn kättä ja astuin kyökkiin, sillä välin kuin hän hiljaisesti sulki ovea. Pikku Em'ly istui valkean vieressä, kädet kasvojen edessä. Ham seisoi likellä häntä. Me puhuimme kuiskaamalla, tuon tuostakin kuunnellen, kuuluisiko mitään ääntä huoneesta ylhäältä. Minä en ollut ajatellut sitä, kun viimein kävin siellä, mutta kuinka kummallista oli minusta nyt, kun kaipasin Mr. Barkis'ia kyökissä.
»Isä jäi nukkumaan», puhui hän kuiskaamalla, ikäänkuin peljäten hänen pian kuulevan sinne kolmanteen huoneesen. »Et sinä Sassaa ota, tiedän sen kysymättäkin; ja varjelkoon sinua rakas Jumala siitä kirouksesta, johon huonon miehen vaimo on tuomittu. Lapsi kulta, sinä et voi aavistaa enkä minä voi kertoa mutta elä mene naimiseen, ellet saa toisenmoista miestä.
Oli kyllä vielä Jooseppi-isä, se on totta, mutta hänen nimeänsä, mitä siihen tulee, ei kukaan lausunut muutoin kuin kuiskaamalla, niin suurta pelkoa herätti tuo "Hänen harmaahapsinen ylhäisyytensä", joten kardinaalin kätyriä nimitettiin.
Ja sydämestä ne sanat lähtivät, sillä hän on todellakin ihmeteltävä ja ihailtava, tämä omituinen, iloinen ja naurava ihminen. Paremman olisi ansainnut. Rouva Hägg pyyhkäisi kädellään kiireisesti silmiään ja heitti sitte hyvästi. Mutta vielä portilta hän kääntyi takaisin, tuli luokseni ja alkoi puhua kuiskaamalla.
Artturi sanoi tervehtiessään: En ole nähnyt koko matkalla vielä niin kaunista kuin teillä täällä. Tämä on suurta, tämä on hurmaavaa! Me kaikki ihailemme hirveästi juuri tämmöisiä vuoria. Kuule, Heikki, nyt kun annat meille vain vähän pesuvettä ja toimitat jonkin huoneen sisarelleni, suo anteeksi, että heti näin vaivaamme! Liisa! huusi Heikki hätääntyen ja puoleksi kuiskaamalla eteiseen.
He kulkivat hiljaa paikasta toiseen, sivuuttivat äänettöminä toisia taideteoksia, pysähtyäkseen toisten kohdalle pitkiksi ajoiksi. He eivät puhuneet paljo, ja minkä sanoivat, sanoivat kuiskaamalla, mutta kun he seisoivat äänettöminä ihailussaan, tunsivat he ajatustensa ja tunteittensa syvän sopusoinnun. Välistä he kulkivat yhdessä, välistä poikkesi kumpikin omalle taholleen.
Hinkki oli kuningas, hän alamainen, ja aivan yhtä vaikea kuin silloin olisi ollut muuttaa tätä suhdetta, yhtä pääsemättömissä tunsi kapteeni nytkin olevansa. Hän sentähden, asettuen puoleksi Hinkin kannalle ja puoleksi pysyen sotaväenkapteenina kysyi kuiskaamalla: Maksaako ne hyviäkin rahoja?
Kaikki huomasiwat aiwan selwästi, että suntio wartioi sitä tilaisuutta, että hän woisi jollekin majamiehelle jotakin sanoa muiden huomaamatta; semmoinen hetki ilmestyikin. "Paljonko kello on?" kysyi hän melkein kuiskaamalla eräältä ja hänen käytöksensä oli niin arkamainen, että oikein sääliksi käwi. "No missäs teidän kellonne on?" "Se täytyi wiedä pois." "Ja minkä wuoksi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät