Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mutta asessori on sanonut, että tämä liemi vaikuttaa parantavasti minun rintaani, väitti rouva Kron; asessori tietää kyllä, mitä hän määrää, tietää maar. Sinähän olet nauttinut sitä jo kokonaisen kuukauden, ja voit huonommin etkä suinkaan paremmin... Sinun sijassasi, rakas Greta, heittäisin hiiteen koko liemen.
Onko siellä sisällä ketään? kuului värähtelevä ääni ulkoa. Pellavatukkainen hiipi varpaillaan oven luo kuuntelemaan. Minä täällä olen, jatkoi vapiseva ääni, pehtoori Kron. Pellavatukkainen työnsi salvan syrjään, astuen sen jälkeen muutaman askeleen taapäin, kädet taskuissa ja katse herkeämättä kiinnitettynä oveen, ikäänkuin sisääntulija olisi ollut joku kauhea vihollinen.
Sanalla sanoen oli kivalteri Kron sellainen mörkö, jonka kaltaisia ei ole monta pohjolassa. Tämä mörkö, niin peljätty kuin hän olikin virastossaan, oli kuitenkin kotonaan lauhkea kuin lammas, mikä seikka yleensä ei ole harvinaista ankariin herroihin nähden. Rouva Kron, kivalterin Nemesis, oli ennen kuin meni naimisiin Kronin kanssa ollut leski ja vaatekojun omistaja.
Tule tänne, Kron! huusi vaimo; tule tänne ... sinä et saa tällä hetkellä juosta tiehesi ... teidän molempien täytyy olla minua lähellä ... hyvin ... kas niin ... tuntuu siltä kuin tuskani lieventyisivät. Hän kiersi toisen käsivartensa miehensä, toisen poikansa kaulaan, nojautuen siten heihin molempiin. Suuret hikihelmet vierivät alas hänen otsaltaan.
Kertokaa minulle kaikki kuoleman yhteydessä olleet seikat, kehoitti lääkäri, istuutuen hänkin. Kivalteri noudatti pyyntöä ja selvitti sairauskohtauksen kulun alusta loppuun saakka. Vai niin, vai tuli hän huonommaksi sen jälkeen kun hän oli juonut liemen, virkkoi asessori; hm, hm! Hän tuli huonommaksi juotuaan sitä, vakuutti Kron. Onko rohdoksista mitään jäljellä! tiedusteli lääkäri.
Kuoleva olisi nimittäin epäillyt, että piika oli hänet myrkyttänyt, vaikkakaan mies suuren surunsa vallassa ei sillä hetkellä ollut käsittänyt vaimonsa sanojen merkitystä. Kron epäilee myöskin, että samainen palvelustyttö toimeenpani murhapolton, jolloin se talo, jossa hän asui, paloi kokonaan.
Muuten arveltiin yleisesti, että kreivi ja kreivitär olivat testamentissaan suurehkolla summalla muistaneet kauniin taiteilijattaren vastaista toimeentuloa ja onnea. Herra kreivi on suvainnut kutsua minua, virkkoi Kron, kumartaessaan leposohvalla istujille. Olen, ystäväni, vastasi kreivi.
Nuorukainen näytti hämmästyneeltä, sillä Albert Kron tunsi yhtä vähän Salvator Rosaa kuin Julia Palm tiesi Lars Olssonin olevan Noran tilan parhaimman muonarengin. Osaatteko piirtää tai ymmärrättekö arvostella piirustuksia? kysyi taiteilijatar hetken hiljaisuuden jälkeen.
Seurasi hetkisen hiljaisuus, jonka jälkeen vene taas lähti kiitämään eteenpäin entistä nopeammallakin vauhdilla, jos mahdollista. Kenen poika satamassa putosi mereen? kysyi soutaja, pyyhkäistessään tovin kuluttua hikeä otsaltaan. Hän oli ... mutta etkö tuntenut miestä, joka otti pojan vastaan? En. Se oli kivalteri Kron. Hänkö?... Mitä hän tahtoi?... Saattoiko hän ehkä epäillä...?
Sitä ei sovi ihmetellä... Mutta miksi he eivät silläkään kertaa piiloutuneet paremmin?... Jäikö kekseliäisyys vankilaan? Kivalteri Kron, joka on Titzin taitava oppilas, sai heistä vihiä, sahasi itselleen väylän Hästholmeniin ja sieppasi rakastavaiset vuoteesta. Voi peijakkaan raukkoja!... Olipa sekin herääminen! Sitä voi todellakin sanoa putoamiseksi taivaasta suoraan hornan kattilaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät