Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Entä nimenne, ellette pane pahaksenne? Kron. Kron! toisti näkymätön kiireesti ja merkillisellä äänenpainolla. Albert Kron, ja minä asun pehtoorinrakennuksessa, ilmoitti nuorukainen. Albert Kron! kuului lehtimajasta huudahdus, joka värähti suloisen valittavasti kuin tuulikanteleen ensi soinnahdus.
Mutta miten sait näin pian tiedon onnettomuudestani kysyi Kron, puristaen lämpimästi virkaveljensä kättä; niin, miten sait näin nopeasti siitä tiedon? Oh, varjelkoon, onhan muillakin hyvä vainu, ei yksistään Kronilla, vastasi Ek. Olette menetelleet kerrassaan reilusti, hyvät miehet, selitti Kron, puristaen toistenkin käsiä. Soo, mutisi Ek; toisin ajoin ajatellaan niin, toisin näin.
Juttu lykättiin seuraavaan päivään, jolloin kuulustellaan Kronin poikaa, ja sen jälkeen kun syytetyn anomus päästä vapaalle jalalle hylättiin, passitettiin Kron takaisin vankilaan.
Eikö rouva siis tiedä, kuka se tyttö on? En, mutta hän on kaupungista, ja hän on hyvin rikas ja kaunis, on Stiina-muori sanonut... Varokaa sydäntänne, herra Kron! Nuori konttoristi punastui hiusmartoaan myöten, ja tahtomatta antaa vettä rouva Grönlundin myllyyn hän käänsi tälle selkänsä ja lähti tiehensä. Vasta myöhään illalla pääsi konttoristimme töistään, saaden nyt nauttia vapaudestaan.
Mitä sinä oikeastaan tarkoitat? huudahti Kron, katsoen toveriaan suurin silmin; miksi tuijotat minuun tuolla tavalla? Asessori, joka kivalterien keskustelun aikana oli kävellyt lattialla edestakaisin pitkin askelin ja miettivän näköisenä, pysähtyi Kronin eteen. Liemessä oli myrkkyä, arsenikia, mies! ilmoitti lääkäri, luoden puhuteltuun läpitunkevan katseen. Myrkkyä!
Sitä asiaa sinä et ymmärrä, selitti vaimo; poika ei saa laiminlyödä läksyjään... Aika on kalleinta kaikesta... Mikä kuluu hukkaan, sitä ei enää saa takaisin. Oletpa sinä nyt itsepintainen! ärähti Kron. Albert katsahti levottomana vuoroin toiseen, vuoroin toiseen, sillä hän oli nyt kahden tulen välissä.
Laajoilla tiluksilla työskentelevä väki ojenteli työssä koukistuneita jäseniään, pannen ne sitten päivän hauskimpaan liikkeeseen, nimittäin matkaamaan kotiin. Konttoristi Albert Kron, joka juuri oli saapunut kotiin työmaalta, heittäytyi väsyneenä ja hikisenä konttoripöydän ääressä olevalle puutuolille. Pehtoori Ström astui sisään konttoriin.
Siinä oli kuvattuna pehtoori, pehtoorinrouva ja heidän viisi lastaan, joista kolme oli vanhempain oikealla ja kaksi vasemmalla sivulla. Emmekö ole näköisiämme? kysyi Kron; emmekö ole siinä aivan ilmielävinä?
Minäpä en olekaan ostanut tätä omenaa ... minä olen sen saanut. Keneltä? Eräältä isolta ja hyvin hienolta herralta, joka seisoi porttimme ulkopuolella... Hänellä oli käyrä nenä ... ja niin leveät hartiat ... hän mahtaa olla kovin vahva ja voimakas. Kukahan herra se oli? En tiedä. Albert ei siis tuntenut häntä? En. Hän sanoi minulle näin: Mikä on nimesi, poikaseni? Albert Kron, vastasin minä.
Mikä on nimesi, reipas poikaseni? kysyi vieras, tarkasti katsoen poikaa. Albert Kron, vastasi tämä. Ai!
Päivän Sana
Muut Etsivät