Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
TUURE. Sinulla ei ollut mikään rikas koti, Siiri. Eikö koskaan sattunut, että sinulta kiellettiin mitään? SIIRI. Ei koskaan, mitä vaatetukseen tulee. TUURE. Vai ei. SIIRI. Voipi säästää niin paljon monessa muussa asiassa. TUURE. Sehän oli jotakin aivan uutta. SIIRI. Niin, minä en ole vielä sinulle näyttänyt kaikkia taitojani taloudenhoidossa. TUURE. Et, niitä et tosiaankaan ole näyttänyt.
Kuoliko isänne, kun olitte pieni, kysyi Toini. Ei, hän eli viisi vuotta kauemmin kuin äiti, mutta koti ei sitte enää ollut koti. Isä oli sellainen kuin useimmat meistä miehistä. Hänen työnsä ja toimensa oli hänen maailmansa. Lapset olivat hänelle olemassa ainoastaan käskyläisinä, vaimo oli hänelle perheenäidin velvollisuuksiin sitoutunut naishenkilö. Eilert Olsen huokasi raskaasti.
Hän ei välittänyt siitä, mitä söi, ja piti taloudellisia toimia kovin arkipäiväisinä. Hupaisampaa oli järjestellä tuo pieni koti niin somaksi kuin mahdollista, ja tähän Ellillä olikin lahjoja. Hän pienillä kapineilla teki kerrassaan urotöitä.
Lujasti luottaen Jumalallisen Sallimuksen apuun, lupaamme kaikinpuolisesti henkemme, omaisuutemme ja kunniamme uhalla kannattaa tätä julistusta." Tämän suuren asiakirjan alle kirjoittivat kaikki kongressin jäsenet nimensä, puhemies John Hancock ensimäisenä; ja sitä levitettiin lukemattomissa kappaleissa sekä sanomalehtien kautta ylt'ympäri maailmaa, niin hyvin koti- kuin ulkomailla.
Miehen ja lasten suurin onnettomuus on kodittomuus; monella miehellä on komea talo, mutta ei mitään kotia." "Isä", sanoi Jenny, "sinun pitää kirjottaa meille kodinhoidosta." "Lapsi", sanoin, "ajattele äitiäsi ja mitenkä hän on sinut kasvattanut." Onnellisena aviomiehenä tahdon saattaa selväksi vaimoni järjestelmän ja ensi kirjoitukseni on: Mikä on koti ja sen hoito. Mikä on koti?
Ota ruumiin tarpeeksi sitä, mikä on sille pelkästään hyödyksi, niinkuin ruokaa, juomaa, vaatteet, koti, palvelus, mutta sysää syrjään kaikki mikä on ulkokultaista ja ylellistä.
Johannes ymmärsi hänet ja hänen silmäluomiensa reunat vertyivät, ja hän räpytteli silmiänsä kääntyen poispäin. "Mikä paradiisi noilla kahdella voisi olla täällä, Johanneksella ja Alinalla!" ajatteli Henrik. "Molemmat he ovat eronneet vanhoista rakkaista kodeistaan, ja heillä on nyt pieni yhteinen uusi oma koti, jossa he ikäänkuin elävät vaan toisilleen.
Tämä vanha koti on kyllä hyvä ja herttainen, mutta kun jo kerran on omistanut oman pienen pesänsä, niin ei enää ainaiseksi tahdo jäädä tänne asumaan, vaikkakin tuntuu sanomattoman hauskalta pistäytyä täällä käymään."
"Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön Luo leimun veriruskean", hän lausui. Sen kuulen vielä, korvissani soi se Läp' unettoman yön ja päivän hälyn. Vihdoinko edestäni, kohtalo, Sä verhos nostat! Isä, äiti, koti! Suloiset sanat! Lausuani oudot. Tää onko unta, unta pettävää? Mun koko sielun' odotust' on, aistit Yhdeksi sulaa: kuuloks. Kello lyö! Kolmas kohtaus.
Ja sitten tuli Mikolle kiire kaupunkiin. Hän lähti. Sakris oli tyytyväinen, koska oli saanut hiukan vakinaisempaa työtä. Ja mielessään hän ajatteli, että tyttöjen koti, tuo Pelastusarmeijan ylläpitämä, oli lähellä tätä huvilapaikkaa. Samaa päivää jatkuu. Sakris on saanut kahvinsa ja vellinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät