Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Matkustettuaan miehensä kanssa Tampereelle neiti Lundahlia tervehtämään ja käytyänsä Kyröskoskea ihailemassa, palasi hän taas Helsinkiin, jossa pieni koti nyt tuntui tyhjältä ja autiolta.
Nyt koti vasta sai kodin arvon, jommoista hän ei koskaan uskonut tapaavansa. Hanna tuli Juken ja Antin sopimisesta niin hyvilleen, ettei hän tahtonut voida hallita itseään.
Nyt on ihmisten armeliaisuus avuksi ehtimässä, nyt on määrä hankkia näille, huonon onnen osan saaneille, koti ja kasvatus, että kerran heistäkin tulisi työntekijöitä, renkejä, piikoja.
»Vaikka vain, kyllähän se hyvin sopii», vastasi Kaisu. He menivät nyt kaikin. Kuuselasta tuli miehiä lisää, ja heidän seurassansa oli myös viulunsoittaja. Useita tyhjiä tervatynnyreitä otettiin mukaan, ja tytöillä oli kaikilla jotain kädessään; mikä kantoi kahvipannua, mikä vehnäleipiä, mikä sokuria ja kahvia. Näin he menivät rannalle, jossa Lyylin koti oli.
Niin, arvellaan kyllä, ettei parempaa koulua sillä alalla voisi löytyä, kuin oma koti ja työskenteleminen äidin valvonnan alla, mutta sinä et teekkään täyttä totta hänen ja hänen toimiensa kanssa, vaan sinä huhdot ja työskentelet itse vaan, että hän saisi istua aikasin aamusta myöhään iltaan saakka nenä noissa siunatuissa kirjoissaan.
»Kyllä varmaankin», vastasi Arvo. »Tuo orpolasten koti on jo lapsesta ollut hänen lempiaatteensa.» »Mutta Iiristä muistan, että täällä on hänelle kirje, ja sen ehkä on kiire. Kentiesi hän tahtoisi siihen vastata jotakin», sanoi patrunessa ja huusi Sereä. Kun tyttö tuli, käski patrunessa häntä viemään kirjettä opettajattarelle. Sere meni, ja Maija tuli kutsumaan herrasväkeä ruoalle.
Niinkuin muinoin roomalaisten valloituksissa samoin nyt heidän ylellisyydessään oli jotakin hämmästyttävää. Roomalaisen ylimyksen koti oli suurempi kuin palatsi, se oli pikku kaupunki eri puistoineen, kalalammikkoineen, pylväskäytävineen ja orjakartanoineen.
Sillä on käynti ketterä Kuin koti virran juoksu, Sillä on nauru hilpeä Kuin kesäheinän tuoksu. Kirkolla ja kyläntiellä Kelpaa sitä näyttää, Pertunpäivän tienohissa Kuusitoista se täyttää. Ei oo rahaa kummallakaan, Mutta on nuori mieli, Joka korven kamarissa On oma oven pieli.
Kotinsa kolkoks' jäi hän lähti täältä poisi, Vaan aarteet ikuiset tää koti säilyttää. Niin on, kuin nytkin viel' hän itse täällä oisi, Ja jalo henkensä se ijäks' tänne jää! rt On aikaa kulunut, kun murhepuvussansa Ja mielin kaipaavin ja silmin itkevin Tän haudan reunalle kokoontui Suomen kansa, Lepohon viimeiseen vei laulun sankarin.
Nyt yli Suomen niemen käy sana riemuinen, Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten: Ei Väinön kansa kuollut, eik' ota kuollakseen, Mut uuden ajan itse nyt luopi itselleen. Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi! Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi. Kulkenut oon iloiten Halki maitten useitten. Koti kaikkialla Mull' on taivasalla. Kysyt, enkö kaivannut koskaan kotimaata?
Päivän Sana
Muut Etsivät