United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljaa ja huomaamatta oli Kornatus saapunut likemmäksi tarkemmin nähdäksensä vastatullutta. Niilo Larsson! huudahti hän äkkiä. Hugg, vastasi ruotsalainen. Elätkö vielä, ja samassa tuokiossa syleilivät he toisiansa. Ovat tuttuja, ihmettelivät nuoret hiljakseen. Mutta eihän Kornatuksen nimi ole Hugg, kysyi eräs rekryytti.
Sprengtport puolestansa katseli väkeänsä ja sanoi: Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aateloittiin tämä Roland, joka oli isäni, ja otti nimekseen Sprengtport, muistoksi siitä, kuinka Jumala oli hänet ihmeellisesti pelastanut. Kornatus oli seisonut syrjässä, mutta astui nyt esiin ja teki kunniaa majurille.
Tiedän kyllä, ja aikakin on sopiva, sillä kaikki ihmiset ovat nyt Myllymäellä. Olihan poika oikeassa, ja saatuaan leivän ja juustopalan lähti hän reippaalla mielellä. Tapanin mentyä ryhtyi Leena taas kapineitansa sälyttämään tarkastaen huolellisesti jokaista hänelle niin rakasta vaatetta. Vihdoin heräsi Kornatus.
Kyllä ovat ajat rauhattomat, myönsi Kornatus. Mutta vaikka Lappeenrannassa kuhisee kuin muurahaispesässä, olette täällä kuin rauhanpalmun alla. Olenhan minäkin täällä elämöinyt, mutisi Leena, sulloen pontevasti säkkiin sälytetyt vaatteet.
Kornatus ei ollut koskaan arvoasteissa korkealle kohonnut, vaikka hänet jo 11 vuotiaana otettiin sotaväkeen, jossa hän ensin oli rummuttajana ja sitten miekalla palveli Kaarlo X:nettä kaukana vieraissa maissa. Ruutisavussa ja veressä hän varttui ja ylennettiin vihdoin urhoollisuudesta aliupseeriksi.
Se kiitos siitä. Kiristetyin huulin oli Kornatus tätä kuunnellut.
Ruotsinkin vastenmieliset säädyt myönsivät sota-avun, kun kehoitus siihen saapui Suomesta. Ja siunausta siitä sodasta koituikin, sanoi Kornatus. Kun rauha oli tehty ja väki päästettiin kotiin, sanoi kuningas meidän miehillemme: »Kiitos, uskolliset Suomen pojat! Ilman teitä en olisi koskaan saanut aikaan sitä, mikä nyt on suoritettu.
Löfving! huudahti vanhus nousten ja ilosta säteilevin silmin rientäen kotiintulleita vastaan. Ränstynyt oli ukko, mutta kyllä näkyi, että hän oli kaarlolainen ja niin oli Löfvingkin. Ensimmäinen tervehdys oli sydämmellinen kuten veljien kesken, ja Martin jälleennäkeminen teki, niin vakuutti Kornatus, vanhan sydämmen uudestaan nuoreksi.
Kornatus taputti häntä olalle: No niin, mutta nyt olet mies omilla jaloillasi, ja se ainakin on jotakin kokonaista. Martin silmistä leimahti salama: Ja minun on Maria! Kokonaan kuten minä olen hänen. Enkä muusta välitä maailmassa. Mutta nyt kuului äkkiä soittoa, riemuinen torvien ja rumpujen säestämä marssi. Mikä se? Kuule, huudahti Martti iloisena. Nyt tulevat ruotsalaiset rykmentit.
Maamme on taas pantava alttiiksi. Melkein riemulla puhalsi Kornatus savunsa kattoon. Tuhat tulimmaista! Ei siis auta muu kuin ladata ja ampua vastaan. No niin, mikäli maksaa vaivan, intti Leena alakuloisena. Kuulin tänään että joku valtiomiehistämme oli kirjoittanut, että Hatut sota-innossaan ovat valmiit uhraamaan Suomen, kumpa vaan saavat rauhan rikotuksi.