United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keskustelu jatkui, mutta kaikki pysyivät mielipiteessään, kunnes Löfving nousi, otti hattunsa ja oli lähtemäisillään. Mihin menet? kysyi Kornatus, ehkä tulen mukaan? Ei vielä, kyllä seuraan sinua kaupunkiin. Mutta nyt menen Tapania auttamaan. Ystävällisesti nyykäten vanhukselle lähti Löfving.
Ikä ei ole mainio, vastasi Kornatus, mutta mitä se on nähnyt, se on siksi ihmeellistä, ettei moni uskoisikaan. Sotamiehistä ei moniakaan tuntenut vanhusta, mutta ei kukaan epäillyt hänen sanojansa, pyydettiin vaan häntä kertomaan.
Kornatus käänteli ja tarkasti sitä joka puolelta. Onpa tuo kelpo nainen, sanoi hän. Mutta teille hän ei saanut olla sitä mitä ensin toivoi. Se jäi puolinaiseksi. Samoinkuin kaikki mikä minulla on ollut. Mitenkä niin? Suruvoittoinen piirre ilmaantui Martin kasvoihin. Minulla on isä, mutta puoleksi vaan, sillä hän antoi minut pois.
Ainoastaan Kornatus ja Maria seisoivat vielä rinteellä ja astuivat yhä likemmäksi edustalle. Sieltä he voivat paremmin seurata taistelun kulkua. Venäläiset krenatöörit olivat rynnänneet oikeata siipeä vastaan valloittaaksensa patterit, mutta sörmlantilaiset syöksivät heidät takaisin. Näettekö, meidän aseemme voittavat! riemuitsi Maria.
Kornatus kääntyi hänen puoleensa: Armeijaan tullessani sain ruotsalaisen nimen, ja Larsson luulee sen omakseni. Vanha toveri! Hän ojensi kätensä sotavanhukselle. Nyt olemme vanhat, ja Kaarlo kuningas on mennyt, sanoi tämä suruisena. Taistelkaamme vieläkin kuten muinoin. Olkoon, hymyili Larsson, kuninkaan lipun alla kuolkaamme. Yleinen äänettömyys seurasi.
Mutta siihen ei suostunut Kornatus. Yksi kuningas, yksi valtakunta, yksi armeija, se on jotakin kokonaista, johon voi luottaa. Vapaajoukkoja en sietäisi. Puoleksi uhmaten sanoi Leena: Keneenkä voi kuningas luottaa ellei Löfvingiin?
Mennään, Kornatus. Ikään kuin nuortuneena sieppasi Kornatus hattunsa. Riensivät ulos ja kulkivat Turun tietä kohti, sieltähän täytyi uusien asetoverien saapua. Ruotsalaisten joukkojen iloisen soiton kaikuessa riensivät nuoret ja vanhat sitä katua kohti, josta nämät tulivat. Ensimmäisiä oli Tapani, häntä seurasi vähän matkan päässä Löfving, mutta Leena jäi vielä pihlajan alle tallataksensa maata.
Näkyy olevan kiire, sillä Krasnatscuk reipastutti seitsemää kasakkaansa kujajuoksulla, kun eivät olleet tarpeeksi vikkeliä. Nuoren tulisuudella iski Kornatus nyrkkiä pöytään: Tuhat tulimmaista, kun nyt olisin nuori. Tämä huudahtus sai vihdoin Martin vireille. Oletteko, Kornatus, kysyi hän, kuulleet että päälliköt ovat kieltäneet meitä varustamasta vapaajoukkoja isän komennettavaksi? Mistä syystä?
Jos käy Hattujen mielen mukaan, niin on Suomi hukassa. Ei ole mikään hukassa, ellei Jumala salli, lausui Kornatus lujalla tyyneydellä, vetäen povestaan esiin pienen pussin. Pussista otti hän kirjan. Katselkaa tätä, sanoi hän ja kurotti kirjan Husulalle, joka selaili sen lehtiä. Muutkin tulivat katselemaan.
Itse hän arvattavasti nyt istuu veljensä ja Wiipurin esikunnan huostassa, mutta minulle lähetti hän kumppaniksi kotimatkalle venäläisen upseerin. Kornatus höristi korviaan. Venäläisen upseerin! Mitähän se lienee? Hän on luutnantti ja adjutanttina venäläisen Buddenbrockin luona, tuon, joka on komentanttina Wiipurissa. Ukko piti asiata kummallisena.