Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Taas on kesä Kontolan pappilassa, taas on talo lattiasta kattoon siistitty ja laitettu, taas ovat kujat ja käytävät puhdistetut rannasta pihojen perille. Vieraita odotetaan tulevaksi. Ja tulossa on juhla suurempi kuin mitä milloinkaan on vietetty: häät ja hopeahäät.
Lähdin vain näitä nuoria miehiä käyttämään teidän luonanne, sanoi Rajalainen. Vai näitä, mitä miehiä nämä on? Tämähän on se Haakmanni-vainaan poika. Ka, sehän se onkin. Tämä on Kontolan rovastin poika. Vai tämä se on? Kun katson tarkemmin, niin sepä kyllä taitaa olla sekin. Vaan mitä sinä niitä tänne kulettelet? Tahtoisivat teitä puhutella. Vai että minua puhutella?
Kun hän muutaman päivän perästä lähti talosta ja oli noussut veräjäpuun ylitse, virkkoi vanha emäntä isännän kanssa hänen jälkeensä katsellen: Se oli nyt kuin toinen mies. Ei puhunut mitään niistä tuonnoisista tuumistaan. Olisiko saanut jostain piston tuntoonsa. Kontolan pappila oli asettunut talviteloilleen.
Siltä hän on saava ne sanat, ne tiedot ja taiat, joiden avulla vielä Kontolan noidan kukistaa ja oman heimon petoksen palkitsee. Aarteensa säilöön saatuaan ja papin rouvan kuoliaaksi peloitettuaan oli hän kesän metsässä elänyt ja syksyn kalamajoissa asunut uusia tuumia hautoen. Puoli kostoa oli jo suoritettu, toinen puoli vielä tekemättä.
Hän näppäsi kannelta, otti sen seinältä, vetäisi muutamia kertoja sen kieltä, sai siitä esiin jonkun virren nuotin. Ennenkuin hän ehti nukkua, alkoi korvaan kuulua jostain virren sävel. Merkillistä, kuinka häntä aina seuraa tuo veisuu Rajavaaralla, Kontolan Kokkomäellä ja nyt täällä. Ja mihin meneekään, aina tulevat vastaan nuo harmaat ja siniset... Veisuu kuului yhä selvemmin, tuli yhä lähemmä.
Siinä se asui jo silloin, kun Reita, vanha Reita, kävi täältä salatiedot saamassa. Luuletko sinä saavasi? Saadani täytyy. Rahan ahne on Lapin noita. Mistä rahoja sait? Eivät osanneet, Ilpo, aarrettani löytää haltijain vuorelta, vaikka lehdon polttivat ja taikamajani ja taloni. Missä ne olivat? Kontolan miehet kovin etsivät ja minultakin kyselivät ... puolet olisivat luvanneet.
Taisitpa saarnata virkaeron itsellesi, sanoi Paavo. Täytyihän sanoa, mikä oli sydämellä. Jopa joo, se pitää sanoa, mutta saanetko kuitenkaan näitä Kontolan suruttomia väkisin taivaaseen ajetuksi. Helander näytti hämmästyvän ja ikäänkuin pettyvän. Antero näki Naimin ja Kaarinan tulevan kirkon portista ja rientävän kiireesti pappilaan.
Mutta siellä tuli Karoliina huolestuneena hänelle kertomaan: Kyllä taitaa sittenkin olla niin, että hän on tehnyt, mitä pelkäsimme. Täällä oli äsken lukkari, ja minä kuulin hänen sanovan: »Hyvä tulee!» Kun tietäisi, mitä hän on puhunut siellä. Kontolan pappilassa ovat heränneitä vastaan, mutta en minä kuitenkaan luule, että setä Martin suostuu olemaan vainossa mukana.
Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa OLAI Käy lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari. KARI Tuoss' on, taluta itse! OLAI Etkö tule kanssani, Kari? KARI En tule kanssasi enempi. Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina. Elä sano sanojasi! ILPO JA MUUT Sano sanasi, sano! ILPOTAR Elä sano, elä ilmaise...
Sama on mielemme meidänkin, virkkoivat vanhimmat, ja koko muu tupa yhtyi heihin. Silloin kuului Jorman ääni uunin kupeelta, jossa hän istui portaitten päässä kumarissaan: Saaneeko vanha mies eroavan mielensä virkkaa? Sano, setä, mielesi, kehoitteli Panu. Enhän tiedä, millainen mahtaja lienee Kontolan uusi pappi, lienee hyvinkin pelättävä, Panuhan sen tiennee.
Päivän Sana
Muut Etsivät