Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Mutta ennenkuin kylvämään kävivät, astuivat koivun alle, ripottivat siihen jyväsiä muutamia ja lauloivat kukin hiljaa hymisten: Koivutar korea impi, maitten neito mairueni, anna meille oiva ohra, kaura kaunis kasvattele, varjele vilulta vilja, pane korret korttumahan, sekä varret varttumahan, tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota.
Jertta toi nyt sylyksensä kuusen oksia ja koivun varpuja, joista he kaikki kolme, Auno, Malla ja Jertta rupesivat kilpaa tekemään luutia.
Väki jos miten väsynyt Muusta työstä tultuansa Ei saa ennen maata mennä, Kun on kumossa tupakki. Vasta työ tytöiltä puuttui, Murhe muorilta väheni, Vaan ei vielä vaarin vaivat Ole kaikki ollenkana; Alas kankia katsella, Varustella vaikkunoita. Viel' on huolta hiieksikin, Kun on kuivana tupakki, Komisee se koivun pölkky Ennenkuin on kukkarossa.
Mutta päästyään vaaran korkeimmalle kukkulalle pysähtyi poro korkean koivun alle, särpäisi vettä sen lähteestä ja kaatui kuoliaana sen partaalle. Siitä tiesi Panu vaaran ja niemen pyhitettäväksi ja pyhitti tässä lähteen ja koivun, ja uhrasi joka vuosi poronvarsan sillä sijalla, missä haltijat olivat omansa ottaneet.
Tuon omituisen tuttavuuden viehättämänä meni ylioppilas seuraavana aamuna Kaisaniemen puistoon. Hän näki Arvidin innokkaasti puuhaavan koivun kimpussa, koivun, jonka runkoon nimet olivat piirretyt. Huomatessaan nuorukaisen Arvid nosti iloisesti lakkiansa ja lapiollaan osoittaen rakkaan puun juuria, hän huudahti: "Kaikki on sujuva hyvin! Juurineen päivineen! Juurineen päivineen!
Niinpä kansa kotitienon Kiurustansa niitti maineen, Kun se laati laulun vienon, Koivun lakkaan nousi vainen, Helkki vuoden, helkki kaksi, Siirtyi, armas, tuonnemmaksi. Peippos-pari koivun alla Kiurun pienen kasvatteli, Näki lentoon haipuvaksi, Kuuli, kuin se viserteli; Riemui kerta vanhain rinta, Sammui, muistain armahinta.
Koivun mielestä oli tuo hyvin viisaasti puhuttu, sillä hän oli kauniisti järjestänyt pitkät, viheriät hiuksensa ja heilutti kepeästi kiharoitansa hiljaisessa aamutuulessa. "Minä olen ihan varmaan kaunein", ajatteli hän salaa itsekseen. "Meidän pitäisi kysyä kukkasilta", sanoi vaahtera, joka levitti vilpoisen, tuuhean lehtikattonsa mättäiden yli, jotka olivat täynnä vuokkoja ja valokin kukkia.
Kun kaikki taas hänen ympärillään oli hiljennyt, heittäytyi hän notkeasti aitauksen yli ja astui koivun luo. "Hedvig A.", sanoi hän puoli-ääneen, selvittäen niin hyvin kuin osasi kirjaimia puun rungossa.
Itse mä satulan saisin Kovan koivun kuoren alta. Orihilla otrat kynnän, Tammalla talon asetan. Lähen kullalla kosihin, Hopialla liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä Ankaran anopin luota, Apen ankaran talosta. Isoseni ainoseni Vei vasikan Wiipurihin. Osti mulle mustan ruunan, Vaihtoi pienen tamman varsan.
Tarinoita taidan yöset läpitse ja arvoituksistani ei loppua tule. »Taivaan kiero vei meilt' päivän tiedon pellon voiteen päältä»; siinä on yksi kohta. »Viisi pitää, viisi pieksee tiaisen nokkaa kannon päähän»; arvaas se. »Hevoinen hyppää hyrskyttää, pitkin rantaa rouskuttaa, suovesi hulisee, kultavesi kulisee»; mikä semä? »Kilkkaas kalkkaas, kivinen pelto, rautanen äes koivun kuorest siemen»; entäs semä?
Päivän Sana
Muut Etsivät