United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Olen näet sitä mieltä, että siinä tekisit sangen hyvät naimakaupat, jos vain kirkkoherra suostuu ja tyttö tulee sinulle.» »Mikseikäs hän tulisi minulle?» kysäisi Felix. »Onhan mahdollista, että hänellä toisaalla päin » Felix hymyili epäillen. »Vai tarkotatko hänen jo iskeneen silmänsä sinuun ?» Felix kohautti olkapäitään.
Dora kysyi, aikoiko hän viipyä kauan poissa; hän kohautti olkapäätään ja vastasi, että hän tuli aina perjantai-iltana myöhään kotiin. Hän lähti, mutta ei mennyt kauas; hän pysähtyi pienelle poikkikadulle lähelle omaa porttiaan ja jäi odottamaan. Hän mustasukkainen aviomies!
Jollei teidän jumalanne ole parempi, niin en ymmärrä, mistä syystä minun pitäisi kunnioittaa häntä enemmän kuin entisiä jumalia." "Hän hänet minulle palauttaakin!" vakuutti Vinitius. Petronius kohautti olkapäitään. "Tiedätkö," kysyi hän, "että kristityt huomenna pannaan valaisemaan Caesarin puutarhaa?" "Huomennako?" kysyi Vinitius.
Vihdoin alkoi mamma puhua. No, Henrik ja Uuno, kertokaapa nyt jotain matkaltanne. Mitä, tuntuiko pitkältä? Alina nousi yhtäkkiä, ja pyöräyttäen itseänsä kantapäällään, aivan kuin uhkamielisenä tai suuttuneena, läksi sisälle paiskaten jälkeensä sisäoven jotenkin kovasti. Mamma katsahti Johannekseen ja kohautti hiukan olkapäitään.
Maria kohautti hienoja olkapäitään ja loi katseensa kauvas: Toiset soutajat ovat kelpo miehiä, toiset huonoja. Ja silmät voivat olla hyviä ja pahoja! Sinä olet kelpo soutaja ja sinulla on hyvät silmät! sanoi hän ja hymyili. Harmittaa, etten halkaissut sen miehen kalloa hyvällä sauvallani! sanoi Adelsvärd ja kiskoi airoa kiivaasti. Se on kehno mies ja hävytön veijari!...
Mikäs siinä on, sanoi Uuno ja nousi venytellen itseään. Ihanko todella matkustatte tiistaina, sinäkin Henrik? sanoi mamma. Niin, mamma kulta, mikäs siinä auttaa, eihän minulla ole varaa kustantaa itselleni kesälomaa. Täytyy sanoi hän aivankuin virkamies, ja kohautti olkapäitään.
Mutta kuningas kohautti hattuaan, ei enemmän eikä vähemmän kuin hän nosti sitä halvimmallekin, pyöräytti heti sen jälkeen hevosensa ympäri ja ratsasti tiehensä sanaakaan virkkamatta. Tämä oli kreivittären viimeinen yritys. Mielikarvauden kyyneliä itkien hän lähti ruotsalaisten leiristä, vieden muassaan varmuuden siitä, että hän oli ainoa kuolevainen, jota Kaarle XII oli pelännyt.
»Isä parka, isä parka!» surkutteli herra Merckel vanhempi, samalla pyyhkien silmiään. »Miksi näytellään tätä ilveilyä?» kysyi Boleslav halveksivasti nauraen. Mutta hän oli tullut sangen kalpeaksi. »Täällä ei näytellä, vaan käydään oikeutta», vastasi hänelle vanha pappi. Boleslav kohautti olkapäitänsä. »Olen tyytyväinen», sanoi hän, ja hänen äänensä vapisi. »Sitähän olen tahtonutkin.»
Bengt kohautti olkapäitään ja kääntyi pois; häntä kohtasi vastarinta, jota hän tällä kertaa oi kyennyt murtamaan. Mutta hän ei päässyt harmistaan hatun vuoksi, päinvastoin se kasvoi päivä päivältä, teki hänet alakuloiseksi ja ärtyiseksi ja häiritsi hänen rakkaudenonneaan.
Mitä tämä on, herra nimismies? kääntyi hän virkapukuisen, kultanappisen nimismiehen puoleen, joka, tullen kyökin ja ruokasalin kautta, astui nyt arvokkaana Rauhalahden isoon saliin. Nimismies kohautti vastaukseksi olkapäitänsä, niinkuin olisi tahtonut sanoa: ikävä velvollisuus! Mutta ei sanonut mitään.