Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Siinä on joku kivi jalkani alla saattanut sijaltaan kääntyä, mutta en minä niistä ainoatakaan ole potkaissut veteen, sen voi Ville todistaa. Ville, missä olet!" "Täällä!" huusi Ville vähän matkan päästä, vuoren kolosta, minne hän nuoruuden notkeudella oli kiivennyt. "Mitä sinä siellä teet, täällä sinua tarvitaan", huusi hänen isäntänsä. "Kirveen löysin", vastasi Ville. "Ahaa!
Tupaan palatessaan harmitteli hän: Pahan hengen elävä, kun jäi nyt sinne koko päiväksi... Semmoista se on, kun niitä älyttömiä asialle laittaa! Samassa saapuikin hänen miehensä Antti Juhana seipäitä kolomasta, pisti kirveen penkin alle, muljautti pöydälle ja kysyi: Eikös se ruoka taaskaan ole valmis? Syntyi uhkaava äänettömyys.
Tai jos olisi sinkauttaa nuoran silmukka sen kaulaan ja sillä kiskaista ja katkaista. Mistähän olisi mennyt poikki, latvastako, keskeltäkö, juurestako? Tai jos olisi vuorotellen rynnätä huimaavaa vauhtia kohti, iskeä olkansa takaa kirveen hamaralla ja samalla ampaista menemään alta pois, ennenkuin se ehtii kaatua! Mutta ei kukaan meistä uskaltanut muuta kuin kiertää kauaitse ja kivittää.
Miekan kiskaltain Menelaos päähopeaisen päin Peisandroa syöksi; mut kilven altapa kirveen kauniin, vaskisen tää veti, joss' oli kiiltävä, pitkä metsäoliivinen varsi, ja kohtasi mies heti miestä.
Niinkuin unessa-kulkija hän kävi pihan yli, otti kirveen vanhuksen kädestä, joka väsymyksestä vapisi ja talutti häntä eräälle penkille lepäämään. Klettermaier vastusti rehellisesti tätä tuumaa, eihän hän saanut jättää työtänsä, mutta Wappu viittasi hänelle että hän tahtoi sitä tehdä hänen sijassansa. Jumala siunatkoon sinua, sinulla on hyvä sydän, sanoi vanha mies ja vaipui uupuneena penkille.
Kas tässä, Heikki, on sinulle", ja samalla hän antoi tälle oivallisen, hyvin taotun kirveen; "sen saat esivallalta ja samalla terveiset, että käyttäisit sitä voimallisesti, ja tässä on minulla toinen samalta mieheltä. Ja tässä, Mattu, on sinulle", ja hän anoi vaimolleen pellavavihkon.
VARTIJA. Täss' on munkki, Jok' itkee, vapisee ja huokailee; Hält' otimme tuon lapion ja kirveen; Hän tuli tuosta päästä kirkkomaata. VARTIJA. Mies sangen epäiltävä: talteen munkki! PRINSSI. Mik' onnettomuus liikkeell' on näin varhain, Jok' aamulevoltamme meidät kutsuu? CAPULET. Miks tuolla ulkona noin kiljutaan?
Pirttiin tullessaan jo sylkäsi Maija kolmasti sen kirveen pohjaan ja vei sen lieteen, jossa hiilloksen päällä pyöritteli sitä siksi, että se lämpeni haaleanlämpimäksi. Sitten hän juoksun hypäkässä kiirehti kamariin, jossa isäntä sängyssään vielä entisessä sijassaan vatsallaan maata lötkötti. Ovessa tullessaan Maija jo alkoi hieman hätiköiden puhella;
Emäntä ja isäntä pääsivät karkaamaan pois tuvasta. Karhun Esa tempaisi ensimmäisenä puukon. »Hiljaa pitää olla!» hän ärjyi ja iski pöytään puukkonsa kirahtaen. Vennulla oli myöskin jo puukko. »Hurskus murskus!» hän huudahti hypähtäen korkealle ja kyykähtäen lattiaan asti. Ella hyppäsi kirvesvinkkaan, tempasi sieltä kirveen ja ruhjoi sillä erään tuolinpohjan, vaatien hiljaisuutta.
Rautakalut tulivat joka vuosi paremmiksi, niitä saatiin viljemmältä ja halvemmalla hinnalla; jo sai kirveen sadalla oravan nahalla. Nytkös pursia rakentamaan. Yhä suurempia, yhä suurempia ja parempia. Jopa tuolla komealla purrella voitiin ulapalle uskaltaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät