Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Kaarle Krohn hänkin silloin nuori dosentti ja v.t. suomenkielen professori yliopistossamme. Hän lausui tarkastustilaisuudessa toivomuksen, että julkaisisin kirjotukseni, sillä suomalaisen kirjallisuutemme historioitsijat olivat senlaisten monografiiojen tarpeessa. Vuosikymmeniä kuitenkin vierähti, ennenkun minulla oli tilaisuutta kirjani julkaisemiseen.
Ja siinä toivossa, että hänet lossipaikalla tavoitan, nakkaan minä kirjani portista pihaan ja ojennan suoraa katua pitkin ulos kaupungista. Juoksen, minkä jaksan, toivoen joka tien käänteessä näkeväni tutut kärryt. Kiinnitän kulkuani joka kerta, kun tämä toivo pettää.
Tahdotko teevettä, olutta vai maitoa? "'Minua on totutettu syömään, mitä minulle annetaan. "'Sitä parempi. Kyllä meistä kahdesta vielä ystävykset tulee. "Mutta sitä meistä ei koskaan tullut. Kun olin ottanut kirjani esiin, järjestänyt vaatteeni ja vihdoin pujahtanut sänkyyn, palasi Virginia täti. "'Lue nyt rukouksesi, pieni Juho kultaseni! sitten suutelet minua ja sanot hyvää yötä.
Niin, niin siitä sinä näet, minkälainen mies sinun isäsi on.» Knut luki. Lehti vapisi hänen käsissään. »Onko se totta oletko sinä ?» »Konkurssissako? Tuossa ovat minun kirjani. Minä voin maksaa viimeiseen ropoon saakka.» Ulkona melu yhä yltyi. Huuto kävi kovemmaksi ja kivisade kiihkeämmäksi. Koetettiin ryntäämällä särkeä myöskin portti. »Oletko sinä puhunut työmiehille, isä?»
Aivan oikein, niissä oli kyyneliä, ja minun juohlahti mieleeni, tulisiko minunkin päiväkirjaani samanlaisia merkkejä. Lehdet ovat nyt niin valkoiset ja puhtaat, ja kannet niin kiiltävät ja sileät! Uusi, kaunis kirjani on yhtä heleä kuin se elämä, joka on minun edessäni, ja se mailma, jonka hymyilevä näkö-ala avaantuu minulle.
Tuo nainen kirjani kannessa oli aivan Tiinan näköinen, vaan Tiinan hame oli kuin säkki, kuvan hame kuin ruiskeko. Tiina tavaili: "K sano K-ari-Karrikatur tätä en minä osaa lukea, se on latinaa, pane kirja talteen, äläkä revi sitä." Minä panin kirjan talteen ja riensin muille talon asukkaille näyttelemään lakkiani.
Minä pysyn naimatonna kirjani ääressä ja otan silloin tällöin kulauksen pullostani. Ja niinhän se isävainajaki, siunattu olkoon hän haudassaan, sanoi: Toisen meistä täytyy naida. MAISTERI KES
"Emmekö syntiä tekemättä saa nimittää mitään omaksemme?" minä kysyin. "Minun kirjani sanoo, että tämä itsekkäisyys juuri oli syy Adamin lankeamukseen", hän vastasi.
Tässä viehättävässä, hiljaisessa metsäelämässä, jonka Jumala on minulle antanut, sallittakoon minun merkitä muistiin päivä päivältä rehelliset ajatukseni katsomatta eteenpäin tai taaksepäin; ne osoittautuvat silloin epäilemättä sopusoinnussa oleviksi, vaikka en ole sitä erikoisesti ajatellut enkä pitänyt silmällä. Kirjani tuoksuu silloin männyltä ja heläjää hyönteisten surinaa.
Juuri silloin aukeni ovi ilkeästi ulvahtaen ja huoneeseni hiipi toisen talon Kaaperi. "Hyvää iltaa", lausui tulija lakki kourassa. Keskeyttämisestä suuttuneena heitälsin minä tuntehikkaan kirjani pöydälle. Käännyin sitte Kaaperiin päin, jonka hyvin tunsin äänestä, vaikka se ei soinutkaan "armahalta kuin Euterpen ääni Olympissa". "Hyvää iltaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät