Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Tuumin siksi itse kustantaa kirjani ja sitte lähettää sen juuri sinne, missä haluan sen nostavan vanhaa pölyä ilmaan. Se tosin tulee maksamaan pari tuhatta kruunua, mutta jotain iloakin pitänee olla falkensterniläisistä miljoonista..." "Sinäpä olet soma, Sven; käsittelet isän rahoja, kuin olisivat ne omiasi..." Sven nousi.
Mummoa mahtoi säälittää tuo, että minun ainoa kirjani oli semmoinen, jota ei saanut lukea, ja kun hän pyyhki esiliinansa helmalla kyyneleitä silmistäni, näytti minusta, että hänen omatkin silmänsä vettyivät, vai liekö nuo vanhuuttaan vettyneet.
"Ei, hyvä veli minulla on." "Niin, sinua kohtaan ehkä." "Sinua kohtaan myöskin." "Ei ole, miksi hän ei sitten myö kirjaa?" "Sen tähden, että hän tahtoo antaa sen minulle." "Antoiko hän sen sinulle? Myötkö sen?" "En myö, Lailaseni, minä en myö sitä, minä lahjoitan sen sinulle." "Lahjoitatko sen minulle? Saanko minä sen? Onko se oleva minun kirjani?
Kuinkako sitten kävi? Niin, sitten kävi sillä lailla, että kun tulin kuudennelletoista, niin loppui eläkkeen anto, ja mummo pantiin pitäjätä kiertämään. Entäs te? Minä jäin vielä paimeneksi vähäksi aikaa, mutta en minä kauan ollut, kun jo tuli lähtö minullekin. Oli, näetsen, sillä lailla, että minä kerran, kuinka lienen, olin unhottanut sen kirjani konttiin, enkä kätkenytkään sitä metsään.
Kukkaseni olen vienyt Kaisan huoneeseen, jotta hän paremmin muistaisi niitä kastella. Tauluni, kirjani, kaikki sellaiset, mitkä luovat henkeä ja elämää ympärilleen, ovat lukkojen takana. Mutta sen sijaan on huoneessani suuri matkakori, ja se on tällä kertaa kaikkea muuta parempi. Vanhat ystäväni olen ilolla sulkenut lukkojen taakse vain tuon yhden ja ainoan tähden.
Se oli minun kirjani, jonka hän löi pulpettiin; ja kun seisoin hänen vieressään, pitäen vaaria hänen silmästänsä, kun se katseli ympäri huonetta, näin kaikkien poikien pysähtyvän, mitkä hämmästyneinä, mitkä puoleksi pelästyneinä, mitkä ehkä murheellisina. Steerforth'in paikka oli pitkän kouluhuoneen toisessa päässä. Hän seisoi joutilaana, selkä seinää vastaan, kädet plakkarissaan ja katseli Mr.
Talo, missä asun, maksaa satatuhatta dollaria, ja saman verran maksavat huonekaluni, kirjani ja taidekokoelmani. Talo on herraskartano. Ei, se on palatsi, missä on kokonainen liuta palvelijoita. Minä en ole tähän asti tietänyt, mihin palatsit kelpaavat, mutta nyt minä tiedän senkin. Vein nuo kaksi katunaista palatsiini, ja he jäävät luokseni.
Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa. Reita, kanna kirjani! Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty, jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna. Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina Kontolaan vie yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
"Muutamat arvelevat, että Adam joutui perikatoon eli lankesi sen vuoksi, että hän söi omenan; mutta minun kirjani sanoo, että se oli sentähden, että hän vaati jotakin omakseen; ja sentähden, että hän käytti sanoja: minä, minun, minulle ja niitten kaltaisia." "Tätä on varsin vaikea ymmärtää", minä lausuin. "Enkö minä saa sanoa: minun äitini, minun isäni, minun Fritzini?
Eihän ihminen ole luotu toki vaan työtä tekemään... Jos istahtaisin tuonne kallion vierustalle... Siitä näen ajoissa, kun hän tulee... Senpä teen! Oikein sydämmeni lyöpi kovempaan kirjani ääreen päästessäni. Eihän äitinikään käskenyt vaan raamattua lukemaan. Kuinkahan heidän käypi sitten. Kummallista se rakkaus kuitenkin. Tokkohan ihmiset nykyaikana voisivat sillä lailla rakastaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät