Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Mitäs itket?" kysyi Elsa suurella osanottavaisuudella pojan suruun. "Minä olen Kirkkonummelta, erään lesken poika, äitini on kipeänä ja minä lähden noita luutia myymään, vaan minulla on niin surkea nälkä, kun en ole syönyt kuin eilen pikkusen. Kaikki ruoka on kotona lopussa, äidilläni vaan on vesikiulu sängyn vieressä." "Mikä tauti on äidilläsi?" "Keuhkotauti."
Barkis kotona, Ma'am?" lausuin minä, ääntäni karkeaksi tehden. "Hän on kotona, Sir", vastasi Peggotty, "mutta hän makaa kipeänä luuvalossa". "Eikö hän enää käy Blunderstone'ssa?" kysyin minä. "Käy kyllä, kun hän on terve", vastasi hän. "Ettekö te koskaan käy siellä, Mrs. Barkis?" Hän katseli minua tarkemmin, ja minä huomasin, että hänen kätensä liikahtivat nopeasti toisiansa kohden.
Taavetti on kipeänä kuolemaisillaan, tuppaa ulos, että me saamme rynnistää hänen kanssaan hengen edestä." "Ai! Taavetti! Voi minua!" "Mitä sinä, Leena, puhut?" "Minä vaan sanoin, että on onnetonta, jos hän kuo "Kuolee, kuka? Säikähditkö, pelästyitkö sinä?" "Mene nyt sisälle, Leena, ja rauhoitu ja tule sisään, Liisa."
Nyt alan täydessä valossa ymmärtää mitä te, raukat, olette saaneet kärsiä", sanoi pastori, yhä vielä liikutettuna. "Ette te, hyvä pastori, tiedä vielä puoliakaan", vakuutti Aina. "Saitko minulta kirjeen, silloin kuin jalkasi oli kipeänä?" kysyi hän sitten Martilta. "Sain, mutta etpä tiedä millä tavalla? Lillu oli kirjeesi tuonut Kirstille ja hän toi sen isälle ja äidille.
Tulee verannalle. Emma! Minne sinä taasen karkasit? Tiedäthän, että pitää olla aina saapuvilla, kun on vieraita. Armollinen rouva stasrotinna. Suokaa anteeksi. Minun tähteni hän viivähti. Vai niin, tekö matami. Olipa hyvä, että satuitte tulemaan. Mitä kuuluu? Ei hyvää, armollinen rouva stasrotinna. Poikani on kovin kipeänä. Vai niin! Pitää hankkia lääkäri. Sitähän minä tänne tulinkin.
Mutta sen kreivi tietäköön, että mennä vuonna, niin olin minä kipeänä neljätoista viikkoa, eikä kukaan uskonut, että minä jäisin henkiin; niin, Kalle istui ja valvoi luonani, ja itse luulin minä joka hetki kuolevani, mutta siitä tuli taasen hyvää. Rouva Helmer näyttää karskilta, sanoi Frans, varsin kuin ennen, vai kuinka Berndtsson? Niin, se on tosiaankin niin, vakuutti tämä.
Muun retkikunnan piti kulkea maitse; kanootteja aiottiin johtaa virtaa alas niin varovaisesti, kuin asianhaarat vaativat. Kun Stanley venheineen jätti Mowa-lahden, ryömi Frank, joka oli kipeänä ajoksista jaloissa, käsissä ja polvissa, eräälle kalliolle, sieltä katsellakseen kanoottien lähtöä ja sama tunne saattoi Manwa Seran ja maan-asukkaatkin tulemaan sinne.
Nyt menivät kaikin kamariin ja Leena meni peräkamariin, jossa hän kuului kiivaasti panevan vaatteita päälleen. Isäntä sytytti valkean pöydällä olevaan kynttilään. "Joko hän on kauankin ollut kipeänä?" kysyi hän, pannen myöskin päälleen. "Puolipäivästä asti." "Mitäs minä siellä teen, kun en minä osaa mitään rohtoja hänelle toimittaa? Jaa no, menenhän minä sinne kumminkin."
Hän on kipeänä. Kipeänä? Käy istumaan Kalle! Onko hän huononakin? On. Hän hourailee myötäänsä. Herra Jeesus hyvästi siunatkoon! Onko hän jo kauankin ollut? On kai hän jo muutamia viikkoja. Mhy! hynkäsi hän katsahtaessaan mieheensä, joka tuli kuuntelemaan keskusteluamme.
Mutta lehtori Hellman katsoi häneen jäykästi. Te viivyitte yli ajan. Olitteko kipeänä? Ei, en minä ollut kipeänä. Muuten minä kun oli niin pitkä matka ja paha sää. Puhuin siitä jo vähän johtajattarelle ennen joulua. Oliko hän antanut teille luvan? Ei kun minä en silloin varmasti tietänyt pyytääkään. Siinä tapauksessa teillä ei ollut oikeutta jäädä myöhempään. Semmoinen epäjärjestys ei käy laatuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät