United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja älkää vastatko mitään, vaikka hän sanoisi mitä tahansa tilanomistajain vioista yleensä ja teidän isänne vioista erittäin, vaan kuunnelkaa häntä suruisen näköisenä niinkuin olisitte vakuutettu siitä, että hän on oikeassa. Miten voitte, Mr Steen, ja kuinka vaimonne voi? Miksi ette ottanut häntä mukaanne?" "Minun kelpo vaimoni on taas kipeänä, herra. Kuka on tämä nuori mies?"
"Mamma, tuolla kadulla on olkia; minä en taitanut käsittää mistä se johtui, että kuului kuin jokainen vaunu olisi pysähtynyt tälle kadulle, mutta kun katsoin, niin oli leveä ja paksu olkikerros yli koko kadun." "Naapurissa on joku kovasti kipeänä, joka ei kärsi jyrinätä. Kuka hän lienee?" "Kyllä sen tietää Löfstedt, ja hän sai eilen rahaa halkoja varten, niin että pian tulee."
Kirkkoherra kirjoitti tosin, mutta kun hän oli ollut kipeänä, ei hän voinut antaa mitään tietoja Richardin viimeisistä hetkistä, ja vaikka hän lupasi kirjoittaa niin pian kun saisi asiasta selkoa, ei kuulunut sitte mitään kirjettä.
Kerran lainasi hän meille rahaa mamman ollessa kauan kipeänä, mutta ei tahtonut ottaa papan sapelia pantiksi. Mutta sen velan on mamma maksanut", lisäsi tuo tarkkoihin laskuihin totutettu tyttö. "Sinä olet siis nähnyt hänen?" "Olen". "Sinä tiedät, kenties, että hän pitää täällä seuraa?" "Tiedän, olen nähnyt hänen tänne kerran tulevan". "Vai niin, Dora, sinä näit hänen silloin, juuri silloin?"
Minä sanoinkin rouvalle, että eikö tuo lie jo kuollut! Olisi kai rouvalla ollut tilaisuutta tarjota apuaan ennenkin, jo ammoin sitte! tuumaili suutarinemäntä. No, johan minäkin olen monta kertaa ajatellut, että kummapa kun tuo rouva ei lähetä mitään tänne, vaikka on kuullut Marialta, että pieni poika on kipeänä! arveli piika. Mikä tauti tällä on ollut? kysyi hän mennessään ruumiin luo.
Lautamies Manninen, joka oli käynyt Sota-Mattia hakemassa, ilmoitti tämän olleen kipeänä, vuoteen omana jo pari päivää, kuten hän ja hänen eukkonsa olivat vakuuttaneet.
Näin jäi tuttavammekin elämään edelleen; ja rauhassa hän elämäänsä vietti. Joka päivä hän kuuli lintujen laulua, kuuli ilon-ääniä ja kaipion vienoa viserrystä. Mutta kun hän jo oli melkeen unhottanut ihmiset, eikä enää peljännyt mitään, silloin eräänä kirkkaana aamuna tuli pieni tyttö hiljalleen puron reunaa myöten poimien kukkia, jotka hän pieneksi vihkoksi solmi. Lapselliset, kirkkaat olivat hänen silmänsä: sininen niissä oli syvä pohja ja siellä syvyydessä kuvasteli puhdas sielu. Nämät silmät tähysivät kukkasen, katsoivat siihen hellästi, ikäänkuin rukoillen, ja supukkainen suu puheli: kaunis vuokko, tahdotko sinäkin tulla pieneen vihkooni lisäksi, äitini on kipeänä, tahtoisin käydä kaupungissa ostamassa rohtoa, vaan rahaapa ei ole; oi tullos avukseni, jotta kauniin vihkosen saan, sen hinnalla voisin ehkä jotakin ostaa.
"Kas niin, mamseli, mikä on asianne?" "Minä tahtoisin myydä kukkia mamseli Millerille." "Niiden kanssa saatte tulla huomenna". "Ei, ei, sitten en saa tulla ulos äitini tähden, joka on kipeänä... Oi, voi, hän ei tiedä että minä nyt olen ulkona kukkia myymässä, sitä ei hän milloinkaan suvaitsisi." "Sitten teette väärin, kun ette tottele äitiänne."
Mutta kiitoksia paljo, hyvät herrat! Vai pitäisi minun tässä helteessä lähteä ajamaan Häivelään asti 3 peninkulmaa edestakaisin! ei sanottu passaavan! Ruuna on Kujalan haassa, ja Pollen jalka on kipeänä, ja sitte on vielä tämmöinen päivä, jotta on ihan sulaa. Menköön rovasti itse, jos tahtoo." Hän tyhjensi toisen olut-lasin ja nousi edestakaisin virkahuoneessaan kävelemään.
Hän ei nimittäin ollut tottunut semmoiseen luonnottomaan elintapaan; mutta nyt vallitsi kuosi houkkamaisine vaatimuksineen ja vaati sokeaa kuuliaisuutta. Tätä menoa oli kestänyt jo useita kuukausia, kun Aino eräänä iltana valitti päänsärkyä, pistoa rinnassa ja vilunpuistutuksia. Vanhemmat, jotka eivät olleet tottuneet näkemään häntä kipeänä, lähettivät heti lääkärin.