Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Tämä selittää sen hellän, isällisen huolen, jota Du Hordel piti Ambroisesta, tuosta ihmelapsesta, kauniimmasta Fromentin lapsista, nuorukaisesta, jolla oli valkea iho, suuret, mustat silmät, tummat, luonnostaan kiharat hiukset ja täydellisesti komea vartalo.
Kasvojen muoto ja juonteet on tavallisesti karkea ja eläimellinen, vaikka ei synkkä ja ilkeä. Nenä on leveä, suu törröinen ja tummilla huulilla. Hampaat ovat valkoiset ja lujat. Kiharat hiukset näyttävät liimatuilta karvoilta. "Värillisillä", jotka valkoisia enemmän lähestyvät, on sitä vastaan pitkät hiukset, jotka eivät näytä kuihtuneilta, puutuneilta. Useammat heistä tekevät halvimpia töitä.
"Anna, elä mene vielä. Minulla on asiata. Kuule, tuo punainen pumpulihame soveltuu sinulle vallan erinomaisesti ja samoin nuo pitkät kiharat." "Kiitos! Sinussa on kehittynyt aivan uusi puoli, jota en ole ennen huomannut." "Ethän leikkuuta enää tukkaasi, ethän?" "Tietysti en, jos siten voin hiukan viehättää herra tohtoria." Hart nauroi.
Kalliolle hän asettui, puoleksi pitkälleen, kyynäspäänsä nojaan. Hame laskeutui runsaissa poimuissa hänen ympärilleen, kiharat valuivat kiemuroissa alas hartioille ja käsi, joka poskea tukesi, oli kuulean valkoinen. Jonkun kirjan hän pani levälleen eteensä, mutta silmät eivät siihen kiintyneet, ne haaveillen häälyivät kauvas vetten yli, ulapalle päin.
CLAUDIO. Sieppoilla niitä kauniita kiharia: aattelkaas, mun Rachelini. RACHEL. Olkaat huoletonna, Claudio. Kohtapa ne kiharat silittelsin järjestykseen taas; sillä hän on mun lapseni. VARRO. Ja sinä olet mun kynäsein. MARIAMNE. Ellei hän olis mun sulhaseni äiti, niin tulisinpa kaiketi hänen päällensä mustakipeeksi. Ja onnipa ihana on se perintö, jonka saatat hänelle, tullessasi hänen vaimoksensa.
Tuolla harjun huipulla kuumottaa jotain. Olisiko tuo nouseva kuu vaiko impi, Pajarittaren loistava haamu? Kyllä, solava hän on kuin kuurainen koivu kuutamolla; vaippansa välkkyvi kuni sulava silkki ja helmet. Niin, helmet heloittavat kaulassa, kiharat hopiana virtaelevat olkapäillä, ja Pajarin kruunu se paistaa päälaella. Mutta silmät, nuo tumman siniset silmät! Niin, noissa ihmeellisissä silmissä on yhteen sulanut sekä litvalainen kuumuus että suomalainen sulous. Mikä tenhovoima on noilla silmillä! Maltas, hän luopi ne minuun; joka verenpisara suonissani karkaa syvimpään soppeen. Nyt päästää hän helmivihkon kaulastansa ja alkaa helmiä lukea oliko niitä vielä monta. Monta oli niitä, monta!
Elokuun kuutamossa, joka vuodatteli hopeitaan seudun yli, erotti hän vielä selvästi ikkunasta Reginan tummat kiharat, jotka yötäkin mustempina kuvastuivat pimeää huonetta vasten niinkuin varjo varjoa vastaan. Ja näiden kiharain alla kiilteli kaksi haaveilevaa silmää niinkuin tähti kimmeltää yöllisen lammen mustassa kuvastimessa.
Oli kivalteri Kronin luona sattuneiden tapausten jälkeinen päivä. Kello kävi kuutta ehtoopäivällä. Anna Jolanta istui kammiossaan leposohvalla nojaavassa asennossa. Hänen musta surupukunsa oli täydellinen vastakohta hänen kalpeille kasvoilleen, joiden kuvankauniita ääriviivoja kiersivät korpinmustat kiharat tavattomassa epäjärjestyksessä.
Heidän hiuksensa ovat kiharat, ruumiinsa laihat ja kasvojen alaosa eteentyvä. He tuskin eroavat metsäneläimistä ja tavataan niitä enimmästi Uudessa Hollannissa ja sen koillispuolisilla saarilla.
Pimeästä kallion laidalla astui esiin henkilö kirkkaaseen tulen valoon. Ratsumies Peter Halket katsoi ylös siihen. Se oli miehen kookas vartalo, puettuna liinaverhoon, joka ulottui alapuolelle polvia ja liittyi tiiviisti ruumiiseen. Hänen päänsä, käsivartensa ja jalkansa olivat paljaat. Hänellä ei ollut mitään aseita, ja hänen olkapäilleen valuivat paksut tummat kiharat.
Päivän Sana
Muut Etsivät