Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Pitkät, olkapäille ylettyvät kultaiset kiharat, pyöreä muoto, korkea otsa, suuret, kirkkaat ja sielukkaat silmät, isonlainen nenä ja hienopiirteinen, vaikka suurehko hymy-suu sellaiseksi on nuori äiti ainoan lapsensa kuvannut.
Hänellä oli yllään valkosilkkinen alusvaippa. Hän heitti komean tukkansa aaltoilevat kiharat hartioilleen ja rupesi kuuntelemaan. Ei kuulunut risahdustakaan. Sitten taas salama ja jyrinä. Tuulenpuuska repäisi ulvahtaen pihanpuolisen akkunan auki. Matasunta tuijotti ulos, missä nyt melkein joka silmänräpäys leimahti kirkas salama valaisten pikimustan pimeyden.
"Akseli pääsi ylioppilaaksi, Heikki ja toiset pääsivät ylioppilaiksi, mutta heillä oli pienempiä veljiä, jotka tulivat heidän sijaansa, ja niin asiat jatkuvat; mutta nyt minulla on myös nuorin sisareni poika, jos neiti on hänet huomannut, jolla on tummat kiharat; niin, hän täyttää, luulen ma, jouluna jo neljätoista vuotta. Heikki on jo pappi ja naimisissa; oikein Jumalan mies hän on.
Hänellä on mitä kauniimman vaaleat kiharat suinkin olla taitaa. Voi sinua d'Artagnan parka, sanoi Athos. Kuulehan toki, minä tahdon vaan pyrkiä selville, ja sittenkuin olen saanut tietää mitä haluan, niin erkanen hänestä. Pyri vaan selville, sanoi Athos levollisesti.
Niinkuin aamun koitto paistaa hänen kirkas otsansa, ja kuin aamun tähteä kaksi hänen silmänsä säteilevät, lausuen maailmasta, jolla ei ääriä ole. Vertaisinko aamun ruskoon hänen huuliensa hohtavaa kultaa, joista hengittää puhtaus ja pyhyys? En tiedä, mutta kiharat hänen olkapäillänsä välkkyvät niinkuin muhevat pilvet, niinkuin varjoisten pilvien somat kierrokset Hermonin hartioilla välkkyvät.
Hän nyt minun päätäni siveli, kokosi kouraansa niska-hiukseni – hänen tapansa oli muutoinkin, kun niin sattui, leikitellä hiusteni kanssa – ja sanoi: "Huomenna siis, Faidoni, olet sinä leikkaava pois nämä kauniit kiharat?" "Siltäpä näyttää, Sokrates", vastasin minä. "Etpä toki, jos minua tottelet." "Mitenkäs ei?" kysyin minä.
Ja tuopa kauneus oli häneen sitä pystyvämpi, kun se oli harvinaista laatua niissä eteläisissä seuduissa missä d'Artagnan näihin asti oli oleksinut. Nainen oli näet kalpea, vaaleaverinen ihminen, jolla oli pitkät hartioille valuvat kiharat, suuret, siniset, uneksivat silmät, punaiset huulet ja alabasterivalkeat kädet. Hän puhui sangen vilkkaasti tuntemattoman kanssa.
»Sepä, täti kultani, olisi hyvä», vastasi Salli, ja everstinna lähetti käskemään Maissia. Tuokion ajan kuluttua Maissi tuli sisälle. Hän oli mustissa vaatteissa, joissa hänen ihonsa näytti vielä tavallista valkeammalta, ja pitkät keltaiset kiharat putoilivat hänen hartioillensa; hän näytti ylen somalta ja siistiltä. Vierasten silmissä oli kummastus hyvin selvä.
"Ihan mahdotonta", intti herra Haley, "mutta jos Teillä olisi joku poika tahi tyttö vielä Tuomon keralla antaa, niin sitten voisi asia käydä päinsä." Samassa avautui ovi ja nelivuotias poikanen sekarotua astui huoneeseen. Lapsi näytti erinomaisen herttaiselta. Mustat silkkipehmeät kiharat ympäröivät hänen pyöreitä kasvojaan.
Tuo keveä, sirotekoinen hattu pitkine, taaksepäin antaantuvine töyhtöineen istui huolettomasti päässä ja alta puikehtelivat tummat kiharat aivan kuin sattumalta esiin. Stiilinen hän oli kiireestä kantapäähän, seisoessaan siinä suorana ja arvokkaana.
Päivän Sana
Muut Etsivät