United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan ..... en tiedä varmaan, jos hän mua enään muistaa. Eron hetk' oil huimaava. Hän istui vieressäni. Hiukan, luulen, itkettiinkin, se on mielessäni. Tarttuipa hän käteeni; ja nyt en muista muuta Kuin nää hänen sanansa ja ..... että annoin suuta: "Kunhan järvet aukenee, ja kevätpäivä paistaa, Ensilemmen suloa saan luonasi taas maistaa." Niin hän lausui lähteissänsä. Häneen minä luotan.
Minun rakastettuni lähti pois viimmeis joulun aikaan, kauvas avaraan mailmaan, hyvästi jättämättä, eroterveisittä; voinko minä siis iloinen olla?" Ja hän löi hoikat kätensä yhteen, ja viehättävistä kasvoista näkyi sydäntä vihlova vaiva. Ja kun kevätpäivä kaivattu ilmaantui ja kellot laaksossa soivat, kysyi eräs vanha surusilmäinen mies halvoissa vaatteissa "sävelmestari Weberin" asuntoa.
Ilmestyipä suvi-illan suussa, tuolta laakson lehdon liepeheltä, solkikoivujen solasta impi kaunis kuni kevätpäivä, puhdas kaino niinkuin metsän kyyhky, raitis, tuores niinkuin illan kaste; silmissänsä säihkyi säde päivän, kummat kuuhuet on kulmillansa, tähdet taivaan heiluu hartehilla, olkapäillä oudot otavaiset.
Siellä taivaassa on minun hyvä olla, siellä en enää värise vilusta enkä sairasta. Siellä en enää milloinkaan itke enkä huokaile ja kärsimysten sijasta nautin pelkkää iloa. Kuten kevät on talvea kauniimpi, niin on taivas maata kauniimpi. Niin, kaunein, kirkkain kevätpäivä on taivaan kauneuden ja kirkkauden rinnalla vain kolkko, synkkä talviyö. Ken on hyvä ja hurskas, hän kerran sinne pääsee».
Pitäen parrastaan Kädellään kotvan äijä arveskeli, Ja päätä harmaata Hän puisteli ja sanoiks viimein virkkoi: "En tiedä, ruhtinas, Mä kuinka kauvan! huoli ajan mittaa. Ei lue aikaa hän, Jonk' elo ollut on kuin kevätpäivä. Mä olin lapsena, Sukunne korkea kun minut otti, Ja nuorukaisena Isänne ensi-askeleita johdin."
Ilmestyipä suvi-illan suussa, Tuolta laakson lehdon liepeheltä, Solkikoivujen solasta Impi kaunis kuni kevätpäivä, Puhdas, kaino niinkuin metsän kyyhky, Raitis, tuores niinkuin illan kaste; Silmissänsä säihkyi säde päivän, Kummat kuuhuet on kulmillansa, Tähdet taivaan heiluu hartehilla, Olkapäillä oudot otavaiset.
Niinkuin lämmin kevätpäivä kukilla ja silmikoilla täyttää maan, joka on ainoastaan odottanut lämmintä, niin tuleennutti kreivin läsnäolo kaikki, mitä Roosan ylevässä ja jalossa sielussa hänen itsensä tietämättään hovin kirjavissa oloissa ja sitä seuraavien vuosien hiljaisessa yksinäisyydessä oli verkalleen, yhtämukaisesti ja runsaimmassa määrässä kehittynyt.
Ken luki tavallisuutensa mukaan, ken taas istui entistään ahkerammin kirjainsa ääressä parantaakseen taitoaan toivossa päästä ylemmälle luokalle, ken heittäysi entistään laiskemmaksi, kun tiesi varmaan ettei hänellä ylentymisestä ole puhettakaan. Se kun olisi lupa! tuumailin aamulla, kun oli herttainen kevätpäivä ja luku tuntui kuivalta.
Me huutakaamme kaikkein korkeimmalta Se neuvo, jot' ei ihmis-äly keksi. Kuin kevätpäivä kukkakentälle, Min elämään on houkutellut se, Baal sinuun katseen laupiaan nyt luo; Sa rukoukses hälle ilmi tuo! Baal, kuule lastas, armahda ja auta! Ma juurruin sinuun, niinkuin kallioon Puu joskus juurtuu.