Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Niin luonto nukkuu kuni lapsonen, mi onnen untaan uinuu herttahinta, ja tuskin kuulee hengitystä sen, on otsa puhdas sekä tyyni rinta. Ei vielä leivon suvilaulut soi, ei virrat vuolaat syökse kuohumalla, mut keväästä jo urvut unelmoi ja kesä haaveksii jo hangen alla.
Kerran oli hän lähtenyt metsään, haeskelemaan risuja. Siellä hän kasteli itsensä ... eikä päässyt kahteen päivään sängystään. Kiusa oli pahentunut keväästä ... paastoista huolimatta. Olisipa Nelma ollut häntä hoitamassa! Nyt ei tulisi hoidosta mitään... Ja mitäpä siitä. Vähän kahvinkeitto-lastuja sai hän silloin naapureilta. Niitä on hänellä yhä.
Ja kevät, mitä välitin minä keväästä? Jos se olisi kadonnut ja vienyt mukanaan selkääni paahtavan auringon, kirkkaine sateineen, viheriät lehdot ja koko tuon kauniin kevät aamun, niin olisin sittenkin ihastuneena jäänyt katselemaan Babetia, kun hän häilyvin hamein juoksi alas tietä myöten. Sillä Babet oli sydämmessäni ottanut laakson sijan, Babet oli kevät. Minä en ollut koskaan puhutellut häntä.
Ja minä niin ilostuin ja hämmästyin ja kuuntelin hartaasti... Ja yhä heleämmin soi viserrys päivä päivältä, ja viimein alkoi pikku lintuni laulaa... Et usko, miten ihanasti se lauloi ... laulun toisensa jälkeen ... se lauloi auringosta ja keväästä ja ilosta ja rakkaudesta, kaikesta, mikä elämässä on valoisaa, hyvää ja kaunista... Mutta enin se lauloi Jumalasta ja Hänen isänrakkaudestaan..."
Kun Antero tuli alas, kiilsivät naisten silmät kosteina häntä vastaan, ja miehet katsoivat häntä kuin kunnioittaen ja ihaillen. Olet taistellut taistelusi ... minä arvaan, minkä, kuiskasi hänelle Lauri. Niin, vastasi Antero. Saman kuin minäkin? Sinäkö? Niin, minäkin. Havuinen metsä tuoksahteli jo sulalle, niinkuin aavistuksena keväästä, joka oli vielä kaukana muilla mailla.
Krokelbyssä moni ajatteli jo pääskysiä. Kevään edistyessä on Sakris melkoisesti menettänyt aatteellista kiihkoaan. Siitäkö se johtunee, että aika kuluttaa kaiken ... vaiko keväästä ja lämmöstä ja valosta? Olisipa hänellä nyt vielä edes välttävästi töitä ja ansioita, niin tuskinpa hän muistaisi enää paljoa sitä ahdistusta, mikä on häntä vuosikausia kiusannut.
Jo keväästä asti oli sentähden vasikoita, porsaita, hanhia, jopa kalkkunakukkojakin maaherran asunnossa hoidettu mitä huolellisimmin ja ne olivat nyt valmiit uhraamaan henkensä kuninkaan ja isänmaan hyväksi.
Ol' onni se, maass' oli silloin huomen, Sen murheit' ei tarvinnut itkeä. Nyt uinut sä tyynnä alla tuomen, Min juuret on onnemme päiviltä. Ol' onni se, tuomi sun hautas päällä Viel' onnemme keväästä kuiskajaa, Ja kevähän maass' olet itse, vaan täällä On himmeä taivas ja synkkä maa. Ol' onni se onniko? Ken sen tiesi?
Päivän Sana
Muut Etsivät