Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hänt' ihastuen menin kiittämään ja pyysin, vannotin, ett' edes kerran viel' armaan tyttölapsen luokse saapuis, jok' ei saa rauhaa, ellei jalkain juureen saa hälle tuoda kyynelkiitostaan. NATHAN. Kuin kävi? DAJA. Turhaa! Kuuro hän on meille, mua varsinkin vain katkerasti pilkkas... NATHAN. Te siitä säikähtäin... DAJA. Ei ensinkään! Ma joka päivä uudest' yritin ja joka päivä uutta pilkkaa kestin.
Sittepä toivoisin, että en koskaan olisi häntä synnyttänyt. Rita! Sinä et tiedä, mitä sinä itse sanot! Minä synnytin hänet maailmaan sanomattomalla tuskalla. Vaan minä kestin sen kaiken ilolla ja riemulla sinun tähtesi. Oo niin, niin, sen minä kyllä tiedän. Vaan siinä saa olla sen loppu. Minä tahdon elää elämää. Yhdessä sinun kanssasi. Kokonaan sinun kanssasi.
Kesällä kenossa kaulan, Talvella takana silmin, Katselevat, kääntelevät, Kenen keksiä pitäisi; Mies olla mikä hyvänsä, Talon laiska juoppolalli, Eli köyhä kestin poika, Elikkä rahaton renki, Joka vaan vihille veisi Vaikka vaskisormuksella; Jos vuo'en kahen perästä Korjan perä on kotona, Talon turkki tuiskun suoja, Läpilauta lapsenlikka, Käsivirkka kätkyn soutu, Penkki, pankko pöytälauta.
Ne Catria-kukkulaksi siellä kaartuu; sen alla luostari on yksinäinen ja vihitty vain kaitselmuksiin pyhiin.» Näin kerran kolmannen hän mulle haastoi ja sitten jatkoi: »Palvelukseen Luojan lujenin siellä niin, ett' tyydyin ruokaan mehusta öljypuun vain valmistettuun, keveesti kestin kylmän, kuuman ajat ja elin elämääni miettiväistä.
Hänen oli pakko siis nyt pitää silmällä vain itseään ja vain omaa sielullista parastaan. Tosi on, virkkoi hän hitaasti, että myöskin minun ajatukseni ovat joskus samaan suuntaan kulkeneet. Nuorena kestin minä sangen hyvin yksinäisyyttä.
Minä olin ainoa, joka kärsivällisyydellä kestin kohtaloni, sillä minä olin väsynyt elämään enkä ensinkään toivonut takaisin Martiniaan, jossa olin kadottanut sekä kunnian että vapauden ja siis kuuluin niihin, joilla ei ollut mitäkään pahempaa peljättävänä: köyhyyttä, kuolemaa taikka orjuutta.
Ensin jouduin tuskaan aivan, Ei, en kestä haaveksuin; Ja ma sentään kestin vaivan, Mut äl' liioin kysy: kuin? Kun lempi rintaa raastaa Niin nauraa tähdet taivaan, Ne nauraa ja ne haastaa Sini-ilmasta maiseen vaivaan: "Nuo ihmisraukat tuolla He täyttä totta lempii, Ja saavat vaivoja huolla, Niin että he elää empii.
»Pila-Kir|oituksia»-runovihkosen loppuun oli Juteini liittänyt lystikkäät »Juoma-Laulun» ja »Kesti-Laulun», jotka tähän painatamme. Juoma janon sammuttaa, janotakin juoda saa kuiva-kaulainen. Poika-joukko, laula, juo; kallis ombi kannu tuo vahto-harjainen. Olut onnen vahvistaa, kannu kestin kaunistaa hurratessamme. Riemu rinnat ylendää, vaivammekin vähendää lorutessamme.
Ensin kävi se hetken, sitten seisoi se hetken ja niin edespäin, määritellen väliaikain pituuden oman päänsä jälkeen ja joka kerta, kun se pysähtyi, ponnahti se kuin kivääri. Minä kestin muutaman päivän, mutta vihdoin vein kellon toiselle kellosepälle. Hän otti sen kokonansa rikki palaisiksi, käänteli hävityksen jätteitä lasinsa alla ja sanoi sitten, että näytti olevan sen "hanan" laita hullusti.
Hyv' on sain tähän salihin, Jouvuin näihin juominkihin; Juon mä päivän, juon mä kaksi, Pääsen kohta kohmelohon, Selviän mä siitä jälle. Niin olen sitte selvä miesi. Oluetta ei ollenkana. Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin kaiken illan, Vaan ei jaksa jalka nosta, Perä penkistä yletä, Oluetta ei ollenkana, Viinatta väheäkänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät