Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Sen sanomma vielä kertoen, että vielä nytkin kaiken ja monivuotisen työmme perästä, saisivat paikalla präntin sijasta lieteen lentää nämä laulut ja virret, jos niistä mainitussa kohdassa mitään haittaa, vastusta eli muuta hämmennystä pelkäisimmä.
Uotilassa oli Lauri illalla lukenut ääneen vaimollensa Luukkaan evankeliumin kolmannenkolmatta lu'un. Tässä ylevässä kertomuksessa Kristuksen kuolemasta oli puhe Jesuksen ja hänen viereensä naulittujen pahantekijäin kesken suuresti liikuttanut Lauria, ja lukemisensa lopetettuaan puhui hän siitä Liisan kanssa, kertoen sanat: "Herra muista minua, koskas tulet valtakuntaasi".
Hän hypähti seisalleen ja katseli ympärilleen hämärässä, kertoen sanaa: "Lähde lähde!" Päänsä selvisi jälleen ja mielensä rauhottui; rukous oli kuultu; henki oli häntä johtanut ja poistanut pimeyden ja hän laskeutui polvilleen, kiittäen Jumalaa. Sitten heitti hän yltään takin ja liivit, avasi ikkunan ja antoi sataa kasvojansa vastaan. Hän oli selvillään omasta itsestänsä.
Samalla tuli hänelle kiirettä asiaa kamariin. Mutta siellä hän seisahti keskilattialle, pyyhki esiliinan kulmalla silmistään esiin tunkevat kyyneleet ja huokasi tuskasta värisevällä äänellä: »Jumalani, jumalani, armahda meitä!» Sitten kohta hän levottomasti pyörähti askareilleen, ajatuksissaan yhä kertoen rukoustaan.
Usein oli hän kuulevinaan juhlallisten sävelten jumalallisen äänen ilmoittavan ihmiselämän syvimpiä salaisuuksia; usein ja useammin leikittelevät suloiset säveleet hänen ympärillään, kaikki, kaikki vaan kertoen kirjavista kukista, kevätilmasta ja lämpimästä päiväpaisteesta.
Täss' auroin, miettein, miekoilla Isämme taisteli, Ajalla synkäll' armaalla Ja tässä onnen vaiheella Tään kansan sydän sykkäili Ja vaivans kärseili. Ken tämän kansan taistoja Kivaili kertoen, Kuu sota ulvoi laaksoissa, Ja nälk' olj kylmän seurana, Sen veren kaiken juoksehen Ja maltin mittas ken. Täss' ompi veri vuotanut.
Muuten voi hän hyvin ja "lähettää ahkerasti kertoen terveisiä"; sillä, sanoo hän, Feliks on riivatun toujouro poika; ja siinä on hänellä oikein. Tule sinä vaan tänne, niin me juottaisimme sinulle koko Lethe'n rakuuna-punssia. No, vielä surullinen uutinen. Pieni Leopoldine sinä muistat kai hänet? Niin, tietysti!
Kasvot olivat kalpeat ja silmät veriset, mutta katsantonsa osoitti kuitenkin rauhaa ja tyynyyttä kun hän istui siinä kädet ristissä kertoen: "Joka rakastaa tytärtänsä enemmän kuin minua, ei ole minulle sovelias!" Sinä yönä oli hän taistellut, mutta voittanut. Liv istuu erään puun juurella, pitäen lastansa rinnoillaan.
Ei, jos hän tahtoisi olla suora ja kirjoittaa Arville niinkuin todelliselle ystävälle, niin hänen täytyisi paljastaa itsensä, tyytymättömyytensä ja kaipauksensa. Ja sitä hän ei tahtonut, ainakaan ei nyt vielä. Sentähden hän nyt kirjoitti aivan lyhyesti, kiittäen kirjeestä ja kertoen yhtä ja toista Tuomarilan oloista.
Hän katsahti vaijeten ylöspäin, ikäänkuin voimaa pyytäen. Kääntyi sitte, omituinen kimallus silmissään, poikiinsa ja puheli miltei kuiskaten niinkuin kummitusjuttua kertoen: »Siitä on jo pitkä aika. Tässä samassa kamarissa ja tällä samalla paikalla makasi silloin eräs vaimo, joka oli neljää päivää aikaisemmin synnyttänyt terveen poikalapsen.
Päivän Sana
Muut Etsivät