Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Vasta myöhään illalla hän tavoitti yhden hirven, joka oli uupunut. Pysyäkseen paremmin otuksen kintereillä Yrjänä oli heittänyt pois eväskonttinsa ja pyssyn, hän pisti hirven kuoliaaksi keihäällään.
Tempasi Deifobos hänen kiiltelevän kypärinsä, vaan heti karkasi Meriones kuin rientävä Ares kohti ja keihäällään käsivarteen iski, ja maahan huiskuvin töyhtöineen kypär' uljas kirposi kalskuin. Meriones päin karkasi taas kuin iskevä kotka, kainalovarrest' irti hän tempasi ankaran keihään, jälleen kumppanien luo väistyen.
Gall iskevi keihäällään Ja teräs Rurmarin välkkyvi Ja Klesamorilla miekka Kädessä verinen on." Morannal nyt vihastui Ja kilpeään kilahutti hän, Ja huutaen sotarintaan Sen käski hiljenemään. "Häpeelläkö", huusi hän, "Mun harmaat hapseni peitätte? Omatko poikani tahraa Mun puhtaan kunniani? Ja Finjalin kanteleen Surusta vaieta täytyykö, Ett'ei tää häpeätyönne Vois' soida kielistä sen?
Viime sodan aikana hän oli järjestänyt partiojoukon, hävittänyt kuormastoja, antanut tietoja vihollisten asemista ja siten vaikuttanut Kontolan tappelun voitolliseen ratkaisuun. Mutta suurimmat voittonsa hän on voittanut taisteluissa metsän petoja vastaan. Ei uskoisi, että tuo pieni, käyrä, laiha ukko on eläessään kaatanut keihäällään! viisikymmentä karhua, muita pienempiä petoja ei muistakaan.
Suon hänelle ilon kaatua maanmiestensä etunenässä ja näille ilon kaatua hänen takanaan. "Voi hyvin, Cethegus!" Cethegus lähti teltasta äänettömänä tervehtien häntä keihäällään. "Hm", hymähti Narses Alboinille, "katsele tarkkaan tuota miestä. Siinä meni merkillinen palanen maailmanhistoriaa. "Tiedätkö, kuka lähti teltasta?" "Vihollistensa suuri vihollinen", vastasi Alboin totisena.
Qventinkin oli tullut samaan päätökseen kuin hänen enonsa, sillä lähtiessään oli Tristan luonut heihin vihaisen, uhkaavan katseen, semmoisen, minkä karhu silmästään iskee metsämieheen, joka on keihäällään sitä haavoittanut.
Hän halkaisi sotakirveellään arkontti Armatuksen pään, ja hänen rinnallaan Apulian nuori herttua lävisti Dorotheoksen keihäällään. Kauhistuneina bysanttilaiset pakenivat Terracinaan saakka. Tämä olikin viimeinen voitonjumalan suudelma goottien siniselle sotalipulle. Seuraavana päivänä kuningas Teja saapui Cumaehen.
Mutta kun tuli tietäjäksi, kielsi hän heimoltaan kaiken seurustelun reitalaisten kanssa ja julisti vihamiehekseen jokaisen, joka Reitalasta apua haki. Ilmivainoksi muuttui väli, kun Panu tapasi lappalaisen pyhällä vuorella metsästämästä. Kuin sutta ajoi Panu häntä takaa ja iski keihäällään hänet hengiltä keskellä Reidan pihaa, jonne kurja turvautui.
Mutta samassa olivatkin jo ajohurtat kiinni eläimessä, joka muutaman askeleen päässä Tristanista horjahti ja kaatui. Eräs metsästäjistä lopetti sen keihäällään. Riemutoitotusten kajahtaessa metsämiehet kokoontuivat kehään saaliin ympärille, ja Tristan näki hämmästyksekseen, miten ylin jahtimestari alkoi uurtaa leveää haavaa hirven kaulaan, ikäänkuin hän olisi aikonut leikata sen poikki.
Saukko oli jo jäällä, kun Rakki sai sen kiinni. Pekalta pääsi iloinen nauru. "Muistatkos näätää, joka meidän piti ampua, kun Taneli-ukko oli mukana? Sinä olit liian hidas." Mutta samassa Antti iski keihäällään. Kuului kova vinkuna, ja hän nosti keilhäänkärkeen tarttuneen ylös. "Mitäs nyt sanot, Pekka?" nauroi Antti vuorostaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät