Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Siksipä hän hiukan kavahti kun herra Witikka huusi hänelle: Neiti Roos, täällä on jotain teille! Magna katsoi kysyvästi Witikkaa. Täällä on oiva pala lahkolaisista ja kun teidän kotipaikkanne on, voimme sanoa, lahkolaisten kehto, niin kai tämä herättänee teidän mielenkiintoanne.
Mun sulki kaivatusta maasta monta merta Ja monen talven jää; Iloita kaukomailla sain ma monta kertaa Ja usein kyyneltää. Tääll' oon nyt taas. Ka, taivas! suojaa missä kehto Mua tuuditellut on! Kas tuolla salmi, saaret, tunturit ja lehto Laps'-mailma huoleton! Kaikk' onpi vanhoillaan. Puut vielä vihannoivat Somissa verhoissaan, Tutuista sävelistä aavat ilmat soivat Ja metsä lauluistaan.
Lindebackan salissa olivat punaset ikkunaverhot ikkunain eteen levitetyt; tuli räiskyi ja leimusi niin hauskasti ja iloisesti tulisijassa; Margreta makasi sohvalla, vähän kalpeana, vaan onnellisena; kehto seisoi aivan lähellä häntä, ja hän katseli pienokaista uinailevaa poikaa, ja hän katsoi mieheensä, joka aatoksiin vajonneena seisoi sen äärellä.
Olipa kuuluvinaan lehmän mylviminen ja lampaan määkiminen, ison kuusen juurella olevasta pienestä navetasta, ja pieni kehto oli olevinaan tuvassa, josta pieni, terve ja kaunis lapsi oikoi pieniä käsiänsä isälle ja äidille, samassa hymyillen.
ANNA. Ja mun on yhtä paljon teitä surku. DORSET. Hyvästi, joka tuskall' arvoon nouset! ANNA. Hyvästi, raukka, joka arvos heität! Hautaani minä, jossa lepoon pääsen. Kahdeksankymment' elin vuotta, oi, Ja hetken ilo viikon tuskat toi! ELISABETH. Seis! Katse vielä taakse Toweriin. Sa, vanha louhe, lapsuisia sääli, Jotk' ilkeys kytki muuriesi sisään! Sa, kova kehto hentoisille noille!
»Hän sanoi, että tässä oli meidän isäimme kehto ja täällä myöskin heidän hautansa, täällä he ovat eläneet ja kuolleet meidän edestämme, ja täällä pitää meidänkin elää ja kuolla niiden hyväksi, jotka meidän jälkeemme tulevat.»
Kehto oli aikoja sitten pantu ylisille ja oli ollut kissojen asuntona jo monta sukupolvea. Lapsen imettäjä oli jo kauan ollut poissa. Hän oli mennyt, niinkuin oli tullut. Eräänä päivänä hän oli hoksannut että hänen aikansa oli ohitse ja oli ilmoittanut sen kartanon isännälle.
Isäni pitää hänestä paljon ja tahtoo häntä mielellään nähdä. Kun olemme kahden kesken, puhumme paljon metodistoista ja jostakin toisesta, johon molemmat olemme suuresti mieltyneet. "Kuinka mielelläni olisin tahtonut luoda silmäni siihen onnelliseen kotiin, siihen Spworth'in pappilaan, missä Wesleyn kehto kerta seisoi!
Tuuti, tuuti lasta, Lahjaa taivahasta. Vaan vait! tuutija vaiennut on. Seis nyt, rukki, kehto, Tyynny, rantalehto!
Oli kehto ruusupuinen tuolla ruusuprinsessalla, tuutijana hymysuinen hämyn tytti taivahalla. Ajat vieri, ajat muuttui. Lakkas lehto tuutimasta unelmien ruhtinasta. Kovat vallat leikkiin puuttui. Iski tulta ukon nuoli, iski puhki terhentarhain: laukes lumot haaveen harhain, kaikki linnan ruusut kuoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät