Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kauanko ai'ot Herraa kiusata Ja hänen kärsivällisyyttänsä? Ma sanon sulle Lalli! Kavahda! Sun Jumala on kovin kostava Ja rankaiseva! LALLI. Rangaistustansa En pelkää! Pispa siteisin! Kolmastoista Kohtaus. PISPA HENRIK, KERTTU ja TAIMO. TAIMO. On tääkin virka! Ah! Asian erään sangen tärkeän Unohdin isännälles sanoa, Nyt joudu! Kutsu Lalli luokseni. TAIMO. Tää ompi kaikki hyvin katkeraa!
Jo oli toinen saapas jalassa, toinen kädessä, mutta suurempi viisaus tuli väliin, hän laski kädestään saappaan, höpisten: "Tuhatta markkaa vaan! Pitkällekö sillä pääsee, kauanko tuhannella markalla rahoissa pysyy? Herrankakkulat! Olisi viisituhatta edes... Malta sinä paha paisuma. Sinutta tämän talon hyvyydet olisivat minun. Malta sinä pirun mieliharmi; vielä sinä kerran nukut ajattomalla ajalla."
Tapahtuihan sitä semmoistakin väliin, että sellaisia julmureita toimitettiin tieltä pois; siitäkin rupesivat miehet puhelemaan. Kun osuivat yhteen jossakin syrjäisemmässä paikassa, sanoi rohkeampi muita: kauanko me kärsimme tuota julmaa miestä? Vaikkapa sen kanssa yhdessä hukkuisikin, ei liene synti tappaa sellaista.
Aivan oikein, kello on lyönyt, kello on lyönyt, vastasi viimemainittu, pienimmälläkään ilmeellä osoittamatta haluavansa noudattaa vieraansa kohtuullista pyyntöä. No, mitä siinä seisotte! huudahti jälleen Bruno, joka nyt oli täydelleen entisellään; kauanko aiotte minua pidättää? Mars tiskinne viereen! Senjälkeen hän tarttui ukon olkapäähän ja työnsi häntä kassalle päin.
Löysi jonkin rasian alta muutaman kymmenmarkkasen. Ne rahat sukaisi hän nyt taskuunsa ... ja lähti talosta. Pudotti porraskäytävässä avaimet isäntäväen kirjeluukusta sisään. Namusia vei hän Käkriäisten lapsille tuomisiksi. Pienokaiset katselivat ihastellen Nelman koreita vaatteita... Kysyttiin, kauanko hänellä oli lomaa.
»Oletko jo kauankin oleskellut täällä?» Glaukus kysyi vihdoin, sillä äänettömyys alkoi tuntua sietämättömältä. »Ah, kauanko? kyllä.» »Mutta tämähän on surullinen paikka.» »Haa!
Juokaamme lähtömalja rakkaan veljeni pojan kunniaksi." Matleena teki kuten käsketty oli. Vanhan Nevalaisen silmiin kohosivat kyyneleet, kun hän nosti oluthaarikan ja joi. "Minä olen jo korkeassa ijässä", lausui Jaakko, "enkä tiedä, kauanko Herra enää suopi minun elää. Ehkä nyt viimeisen kerran näen sinut, poikaseni. Kuule siis vanhan setäsi muistutus! Ole aina vilpitön.
Tämä on työkammioni, sanoi Drake; minä pidän itseäni onnellisena, että olen voinut avata sen teidänlaisellenne miehelle. Silmäys tähän huoneeseen vakuuttaa minua siitä, lausui Vanloo, että olen teissä tavannut miehen, joka innolla ja tarmolla on antaunut tieteiden tieteen tutkimiseen. Pidän itseäni yhtä onnellisena tuttavuutemme johdosta kuin tekin. Kauanko olette näitä opinnoita harjoittanut?
Sa tahdot tietää, milloin Herra pani mun siihen tarhaan ylevään, hän missä soi sulle voiman kiivetä näin ylös, ja kauanko ma sit' ilosilmin katsoin ja tosi syyn tuon suuren eripuran ja mitä käytin kieltä, minkä keksin. Siis, poikani: puun hedelmän ei syönti ei syy itsessänsä syy ollut moisen paon, vaan yksin yli rajamerkkein käynti.
Otan nyt vain ensin selkoa siitä, ovatko he kotona, sillä näin keväisin he usein lähtevät ulkomaille. Ikävä olisi nimittäin mennä turhaan, Rjepin kun ei asukaan Pietarissa, vaan Suomen puolella, Kuokkalan asemalla." "Kauanko kestää matka sinne", kysäsin hiukan arkaillen, sillä minusta olivat jo matkat itse kaupungissa jotensakin aikaa ja voimia kuluttavat. "Noin pari tuntia."
Päivän Sana
Muut Etsivät