Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Helenan suuttumus laimensi hänen surunsa. Mene, sanoi hän, mene vanhuksen luo. Minä mietin, mitä nyt on tehtävä. Erik tullessaan alas isänsä luo näki hänen iloisesti kävelevän edes takaisin suuressa huoneessa. No, poikaseni, sanoi hän hymyillen, minä olen tehnyt kuin muinainen vierasvarainen ruhtinas. Minä en ole kysynyt vaeltajalta, mistä hän tulee, mihin on menossa ja kauanko aikoo viipyä.
"Niin", vuorelainen sanoi, "ennen pakkasta kuin lunta. Minkä tähden? ... sentähden, että löytyy lumivyöryjä, jotka väliin voivat haudata kokonaisia matkueita." "Ette, piru vie, ole aivan rauhoittavainen, ystäväni! Kauanko tästä kulkee sinne ylös?" "Yhdeksän tuntia, vinhaan astuen. Se on korkein asunto Alpeilla. Juuri likellä taivasta.
Vanha herra katsoi häneen terävästi. Kauanko sinä olet ollut tässä paikassa? hän kysyi. Tänä aamuna tulin. Sitä minä arvelinkin. Tyttö rukka! Vanhan herran sääli koski kovasti Jaanaan. Mutta mikäs paikka tämä sitten onkaan oikeastaan? hän kysyi. Kuinka niin? Kun täällä päivät nukutaan ja yöt valvotaan. Vanha herra mietti hetkisen. Tämä on hyvin huono paikka, hän sanoi. Ei sinun sovi olla täällä.
ANNA. Vai kuinka kauanko? (Erikseen) Sanoisinko heille jo kaikki tyyni? Ei, ei vielä. (
"En minä tahtoisi tulla vanhaksi", sanoi Eva kerran, johon kyllä ehkä vaikutti se, että hän oli läheltä nähnyt, miten vaivaloinen ja puolinainen oikein vanhan ihmisen elämä oli. "No, kauanko sinä tahtoisit elää?" kysyi toinen. "Noin kuudenkymmenen-vuotiaaksi", oli vastaus. [Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (jäljennöksiä) joita hänen kuoltuaan oli näytteillä N.
Elä sano kauan, Ei kevät kestä kauan. Tuoni: Kauan sä toimit, Kukkia poimit Surkastuu kesän kukka. Elämä: Kauanko kauan! Elä sano kauan, Ei kesä kestä kauan. Tuoni: Kauan sä hyörit, Niität ja pyörit, Teet elonkorjua kauan. Elämä: Kauanko kauan! Elä sano kauan, Etsin jo hoivaa sauvan. Tuoni: Kauan sä horjut, Myrskyjä torjut, On elo kaikk' oma haudan. Elämä: Kauanko kauan!
No, mutta sanokaa minulle, kuinka vanha te olitte silloin, kuin me tutustuimme? Sganarelle. Totta toden perään, silloin en ollut kuin kahden-kymmenen vuoden iässä, Jeronymus. Kauanko olimme Roomassa yhtenä? Sganarelle. Kahdeksan vuotta. Jeronymus. Montako vuotta asuitte sitten Englannissa? Sganarelle. Seitsemän vuotta. Jeronymus. Entäs Hollannissa, jossa sen jälkeen olitte? Sganarelle.
Kuka? Tekö? Sganarelle. Minä, minä, kukas muu! Mitä ajattelette tästä asiasta? Jeronymus. Ensin tahtoisin tietää, sanokaa, kuinka vanha olette? Sganarelle. Minäkö? Jeronymus. Niin, juuri te. Sganarelle. Kukapa sitä tiesi! Mutta terveyteni on luja. Jeronymus. Kuinka? Ettekö arvioltakaan tietäisi, kauanko olette maa-ilmassa eläneet? Sganarelle. Kuka semmoisia joutavia ajattelee? Jeronymus.
Niin on silmäsi syvät, tummat Kuin on lampuet sydänmaan, Niin on tunteesi tulta täynnä Kuin ei Suomessa koskonkaan. Lämmön hehkua luonas hengin, Joka jäänkin jo sulattaa Mutta kauanko pohjan kylmää Jaksat, kukkanen, vastustaa?
'Minne päin meni tuo nainen? kysyin. 'Sitä en tiedä. Minä huomasin hänet, kun hän meni ohitseni, mutta minulla ei ollut mitään erikoista syytä kohdistaa huomiotani häneen. Hänellä näytti olevan kiire. 'Kauanko siitä on? 'Vain muutamia minuutteja. 'Eikö viittä minuuttia enempää? 'Ei, en luule olevan. 'Nyt te tuhlaatte aikaa, herra, ja joka hetki on kallis', huusi vahtimestari.
Päivän Sana
Muut Etsivät