Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Hän ei heti muistanutkaan missä se oli, oli viime aikoina ollut siitä välinpitämätön. »Sinullehan tämä on», sanoi Mari katsottuaan kirjeen alkua. »Sinulle se oikeastaan on», vastasi Elsa. »Sepä somaa», naurahti Mari ja katsahti kirjeen loppuun. »Risto! Ja virstan pituisen kirjeen.
Sitte kääntyi hän Annaan, ja katsottuaan häntä surullisesti silmiin, kääntyi wiimeksi waimoonsa päin ja sanoi: "No, ja äiti sitte, mitä on sinulla Riitta, annammeko pois tämän ainoan rakkaan lapsemme?" "Minullako?" sanoi Riitta huoaten ja pyyhkien wesisiä silmiään. "Woinko minä sitä estää? Anna, Anna, jätätkö meidät nyt, lapsi kulta?" "Niin, jätän."
Elsa oikasihe suoraksi kumarruksistaan ja koetteli lähetä penkkiä, vaan vielä hän vapisi eikä saanut jalkaa jalasta siirtymään. Hän kuuli askeleita, ja kun kääntyi taakseen katsomaan, niin näki ohi menevän jonkun herran, joka katsahti häneen. Toisella puolen tulossa oli joku nainen, jonka hän tarkemmin katsottuaan tunsi Mariksi. Aina se Mari oli silloilla, joka ilta hänet näkee täällä.
Mutta Lauralla ei ollut aikaa tällaiseen huvitteluun nyt, hän järjesteli tavaroitaan, joita oli saanut, ja kulki huoneesta huoneeseen laulellen ja somistellen ja kysyen Leenan mieltä. »Leena on hyvä ja tulee taas katsomaan tätä.» Suurella vaivalla pääsee Leena seisoalleen, menee katsomaan ja katsottuaan sovittelee itsensä lähimmälle tuolille.
Mabelin kauhistus karttui, kun hän luuli näkevänsä nuo mustat, muljottavat silmät ja julmat kasvot; vaan kun koko pää oli kohonnut lattian pinnan yläpuolelle, huomasi hän, tarkkaan katsottuaan, että hänen säikähtänyt kuvituksensa oli luullut Kesäkuun lempeitä, kauniita kasvoja indianilaisen sotilaan kasvoiksi.
Samassa meni hän akkunan luo, kiipesi varovasti sen alla olevalle pöydälle ja keinotteli auki akkunakaihtimet. "Miksi täällä kaikki on niin likaista ja siivotonta? Tomua ja hämähäkin verkkoja noin paljon! Sinulla, setä, on ruma asunto", sanoi Helmi ympärilleen katsottuaan, kiiveten samassa kapteenin polvelle.
Iisakki näki heti kalliolle katsottuaan, kuinka oli käynyt. Sitä hän oli ajatellutkin. Siinä eivät kestäneet kenenkään hermot: kosken pauhu lumosi korvat, kuolemanpelko ahdisti, silmissä alkoi välähdellä, jäsenet kangistuivat, tahto herposi, ja silloin ihminen oli kosken oma... Iisakin nähtyään Kero-Pieti riensi hänen kaulaansa ja itki... omaa syntisyyttään.
Tästä tuli hän iloiseksi kuin lapsi, waikka hänen hapenensa kowan murheen aikana oliwat melkein kaikki käyneet harmaaksi. Hän käwi usein kehdon luona ja silloin hän katsoi aina hymyssä suin lapseen niin hartaasti; sitä kylläkseen katsottuaan, kääntyi hän ja meni taas työhönsä. Leena iloissaan ei tiennyt oikein, mitä hänen pitäisi tehdä ja sanoa.
He olivat juuri kääntyneet rattailla oikein päin istumaan, kauan katsottuaan taakseen jäävää kappalaispuustellia, joka jo alkoi muuttua taas punaseksi täpläksi metsän reunaan. O-ja, o-ja, sanoi Uuno, erittäinkin se käynti tappelukentällä. Siitä on vaan joku 80 vuotta ajatteles! 80 vuotta vaan, kuin siinä taisteltiin. "Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut!"
Mutta kuurassa onkin partanne, sanoi Aaro nauraen. Elä hiidessä! Katsokaa vaan kuvastimeen, niin näette. Herra otti taskustaan pienen kuvastimen, johon katsottuaan näki partansa ja tukkansa valkeassa kuurassa. Hän sukaisi kädellään partaansa ja tukkaansa ja virkkoi: Huh, mitä tämä on? Miehet nauroivat mutta Aaro sanoi: Aamun tuuli hieman kallisti nuotion savua teitä kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät