Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kanttori tulee maantieltä. Assessori menee kanttoria vastaan, keskustelevat hiljaa ja assessori antaa kanttorille rahaa. HANNA, rouva Turholmille. Katsopas, täti, kuinka hän hymyilee ja kumartelee orjallisesti! ROUVA. Se on inhoittavaa! ASSESSORI. Onhan siinä viisisataa? KANTTORI. Viisisataa, herra assessori, minä kiitän! HANNA. Viisisataa markkaa, kuulitko täti? ASSESSORI, naisille.
Ajatteles, kuinka saisimme nähdä paljon ihmeitä! Ja sitten me kohoisimme ylös tuonne pilviin saakka. Ja visertelisimme siellä! Aina rakas, voi, ettei meillä ole siipiä! Minkätähden ei Jumala luonut ihmiselle siipiä? Sanos muuta. Minkätähden ei luonut. Mutta katsopas tuonne päin, tuonne pohjoiseen, kuinka siellä on kaunista! Siellä tosiaankin oli erinomainen näky.
»Sinä puhut niinkuin päätön poika», sanoi Le Balafré; »ja kuin lapsi sinä soittelet vanhaa nuottia uusilla kielillä. Katsopas nyt vain: jos kuningas käyttää Olivier Daim'iä, parranajajaansa, semmoisiin töihin, joita Olivier osaa suorittaa paremmin kuin yksikään noista pääreistä, eikö se ole maalle eduksi?
Kolibri näkyi sangen hyvin käsittävän luutnantin vertauksen: hän nauroi raikasta, kristallin-kirkasta nauruaan. "Niin, minä pistän ... minä pistän". Jergunov katseli häntä sivultapäin. "Hän nauraa", ajatteli hän, "ja kuitenkin jää hänen kasvonsa surullisiksi. Katsopas tätä hiukan", lisäsi hän ääneen. "Mitä?" kysyi Kolibri lapsellisella katseella.
Katsopas sitä, se oli viime vuonna verotettu siitä ja siitä, nyt on jo niin ja niin paljosta. Onpa mahtanut tehdä hyviä asioita. Milläs se sekin? Ai, siltähän kuoli vanha täti... Ollapas minullakin täti, jolta saisin tuhannenkaan ... kyllä tietäisin, mihin sijoittaisin!
Katsopas mikä jumalallinen olento!" Ernest hypähti ikkunaan ja katsahti ulos. Toisella puolella kadun, pienessä matalassa talossa, missä Ernest asui, molemmat ystäwykset näkiwät ikkunassa nuoren naisen, joka ompeli ja katsoi wälistä toiselle puolelle pöydän ja hymyili. "Luisa, Luisa", huudahti Ernest ja miltei tahtonut juosta ikkunasta ulos. "Ruhtinatar Marandan ottotytär Luisa, minun Luisani."
Sentähden rovasti selitti paremmin: Katsopas, Vuorela suuri hengellinen kutsumus on tarpeen sille, joka meidän päivinämme tahtoo papiksi ruveta, semmoinen sisällinen halu, joka yksin voi antaa voimaa sielunpaimenen vaikean viran täyttämiseen. En sano mitään pojastasi. Voi olla, että hän on hyvinkin sopiva. Voi olla; miksei! Minä vain kysyn, onko se poikasi oman vapaan tahdon vaali?
Kuulehan toinenkin seikka... Miksikä minun tänä aamuna noustessani piti kolauttaa sängyn laitaan juuri kipeä sääreni?" "Et olisi noussut ylös!" Sitte alkoi Esa Huttunen oikein pahasti ontua, ihmetellen, miksi saapas juuri tänään rupesi hänen jalkaansa vaivaamaan. "Katsopas, Kaapro, tuota saapasta!
Minkähänlaista se taivaassa lieneekään, kun se jo täällä maan päällä voi olla näin hurmaavaa. Kuule, minusta on täällä metsässä semmoinen kummallinen, semmoinen autuus ilmassa. Niin minustakin. Katsopas nyt taivasta esimerkiksi, se on niin onnellisen näköinen, että oikein hehkuu iloa. Tosiaankin! Ja etkö luule, että nuo puutkin nauttivat elämästä? Mitä ne sanovat, ettei kasveilla olisi tunteita?
"Meillä on runsas saalis tiedossa", kuiskasi ääni. "Nätti summa, neljätuhatta markkaa." "Se on kyllä nätti summa, mutta se ei ole vielä meidän." "Kello yhdentoista ja kahdentoista tienoilla vasta, ja nyt lienee kello vasta puoli kymmenen." "Katsopas kelloasi! Kaikki pitää harkita tarkoin."
Päivän Sana
Muut Etsivät